Myrskyn jälkeen on poutasää

En jälleen tiedä miten alottaisin, taas on aikaa ihan luvattoman paljon kun oon viimeksi blogiin kirjoittanut yhtään mitään, mutta pakkohan se on aina joskus tännekkin tulla vähän infoamaan mitä on tapahtunut. Itseasiassa, nyt mulla on aikaa ja inspistä joten päätin kokeilla onnistuisiko aktiivisempikin kirjottelu vielä. Mitään en voi luvata, mutta ainakin yrittää voin! Mutta nyt siihen oleelliseen.

Oon varma, että monia teistä lukijoista taatusti kiinnostaa mitä Gosselle kuuluu ja oonko saanut sen jo myydyksi, jos, niin millaiseen paikkaan ja niin edespäin. Ja vastaus on kyllä. Gosse lähti uuteen kotiin 4.8, juuri sopivasti ennen koulujen alkua ja mitä siihen jännittämiseen tulee, että osasinko etsiä ponille tarpeeksi hyvän kodin niin kyllä, todellakin osasin. Itse en voisi olla enempää tyytyväisempi siihen paikkaan. Paljoa en viitsi kertoa tästä perheestä minne Koutsi lähti, mutta about 8-vuotiaan tytön ja sen äidin poniksi. Ollaan oltu uuden omistajan kanssa yhteyksissä ja heillä siellä on mennyt oikein hyvin ja kutsuneet monesti käymäänkin. Kyseessä todellakin rakastava ja asiantunteva koti eli juuri sellainen mitä sen halusinkin olevan. Ja mikä parasta, pääsen ponia vielä katsomaan!

Gossen lähdön jälkeen olen kuullut monesti olevani rennompi kuin ponin omistajana ja tunnen itsekin stressin aiheiden vähentyneen kun pystyn elämään elämää ilman, että tarvitsee murehtia itseni lisäksi vielä jostakin toisesta. Ylipäätänsä Gossen lähdöstä toipuminen oli toisaalta ihmeen helppoa, olinhan kuitenkin tiedostanut ponin myymisen jo kauan aikaa ja ehtinyt varautua siihen henkisesti sekä fyysisesti. Ei voi sanoa, etteikö se kuitenkin oisi myös vaikeaa ollut mutta tiesin sen olevan oikea päätös siitä huolimatta.

Ei mun hevosharrastus ole kuitenkaan tähän loppumassa, eikä ole loppunutkaan. Kaverit ja tutut ovat siitä pitäneet kyllä erittäin hyvin huolen. Gossen lähdön jälkeen olen käynyt maastossa kaverin risteytysponitammalla, hyppäämässä jo blogissa nähdyn Melissan torinhevosruunalla, Helmutilla sekä muuten vaan kentällä (yrittämässä) vääntämässä koulua 30v newforest-ruunalla, Santolla, jonka myöskin ootte saattaneet nähdä blogissa ennenkin. Myös ajamaan olen päässyt parhaan kaverini Hannan ponia. Valitettavasti maastoilu on ainoa mistä löytyy kuvia.

Gossen myynnin lisäksi on elämässä tapahtunut paljon muutakin ja niistä on mainittava erityisesti se, että pääsin haluamaani työssäoppimispaikkaan. En muista olenko täällä asiasta maininnut, mutta tosiaan meillä on opiskelujen viimeisenä vuotena noin puolen vuoden työssäoppimisjakso jossa opitaan asiat työolosuhteissa, jossa on mahdollisuus "erikoistua" juuri sille osa-alueelle minne haluaa.

Itse olen tällä hetkellä siis töissä Helsinkiläisessä mallitoimistossa valokuvaajana, onnekseni sain sinne myöskin Camillan seuraksi ja avuksi. Pidetään yhteyttä malleihin, sovitaan kuvausaikatauluja, suunnitellaan millaisia vaatteita halutaan kuvauksiin mallille pukea, millainen meikki ja missä paikassa. Todella luovaa, oma-aloitteista ja vapaus päättää omista menemisistään ja tulemisistaan itse. Ennen olin lähinnä enemmän luonto-/eläinkuvaukseen suuntautunut, mutta mitä kauemmin olen tuolla niin sitä enemmän henkilö- ja mallikuvaus tuntuu siltä mitä toivoisin tekeväni vielä työkseni joskus. Ihmisten kanssa työskentely on kuitenkin sosiaalista ja antaa omasta mielestäni paljon enemmän, varsinkin tällaiselle sosiaaliselle persoonalle kuin minä. Ja mainittakoon; työpaikalla saa niin paljon enemmän irti itsestään ja opinnoistaan kuin koulun penkillä istuessa.

Tällä hetkellä mun päivät menee siis pääosin töissä. Suuri osa työpäivistäni on etäpäiviä kun suunnittelen ja pidän yhteyttä malleihin ja käsittelen kuvia, loput kuvauspäiviä. Muuten mun vapaa-aikani noh, mitäpä ihmeellistä siinä on, ei ole mitään mikä pitäisi mut jokaikinen päivä kiinni missään niinkuin poni piti. Toki kerta viikkoon käyn tanssitreeneissä, mutta muuten oikeestaan menen ja tulen miten milloinkin. Joskus jään töiden jälkeen isälleni yöksi Helsinkiin, joskus tulen kotiin.

Mitä muuten pidätte uudesta ulkoasusta jonka tekaisin? Oli muuten outoa pitkästä aikaa tehdä blogille ulkoasua, tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus enkä osaisi enää ollenkaan. Tälläinen siitä nytten jokatapauksessa tuli. Kertokaa siis te ihmeessä mielipiteenne tähän!

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Entä miten te vietätte päivänne?

Vanhan loppu on uuden alku

Postausta elävöittämässä kuvia tältä vuodelta joita ette vielä blogissa ole nähneet.

Huh, viime kerrasta kun Bloggerin avasin on taas kulunut niin kauan ja asioita on tapahtunut niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaisin. Muunmuassa opiskelut ovat vieneet suuren osan ajastani sekä oman tulevaisuuden miettiminen on alkanut, erityisesti nyt kun täysi-ikäisyys lähestyy, joten paljon muutoksia ja uhrauksia tulee tehtyä. Normaalisti pyrin ajattelemaan enemmän muita kuin itseäni, mutta tässä elämänvaiheessa se itsensä ajattelukin tulee pakosti eteen kun jossain vaiheessa koittaa se "aikuistuminen" ja omaan asuntoon muuttaminen ja joutuu ajattelemaan kaikkea mihin rahansa käyttää.

Tänne missä nyt asumme, Lohjalla, tänne muutimme alunperin lähinnä mun opiskelupaikan ja Gossen vuoksi. Mulla itselläni kuitenkin opiskelut lähenee nyt loppuaan, viimeinen vuosi tossa koulussa alkaa syksyllä ja puolet siitä vuodesta menee luultavasti pääkaupunkiseudulla reissaten työssäoppimispaikkaan ja takaisin, joten jokainen varmasti jo pystyy arvaamaan että matkustamiseen menee rahaa, aikaa ja omaa jaksamista paljon.

No, mitä sitten tämän opiskelupaikan jälkeen? Tämän jälkeen mua ei Lohjalla pitele enää mikään muu kuin poni. Mun alan työpaikkoja ei paljoa täälläpäin ole ja tuskin tulee koskaan olemaankaan, joten muutto on jälleen edessä ja tässä tulee se suurin uhraus kaikista. Jotkut ovatkin ehkä saattaneet jo muualta mun someista saada tiedon, mutta tosiaan; olen päättänyt myydä Gossen.

Tämä päätös tehtiin jo talvella, sen sisäistäminen ei ole vaan ollut ihan niin helppoa kuin mitä ehkä luulisi olevan. Luulin, että pelkkä myynti-ilmoituksen kirjoittaminen ja julkaiseminen olisi ollut helppoa kun "eihän se poni vielä lähdössä ole" mutta se oli kaikkea muuta kuin helppoa, siitä huolimatta se oli kuitenkin tehtävä koska niin on kummallekkin parempi sekä mulle, että myös Gosselle. Itselläni ei tule olemaan rahaa ponin pitämiseen varsinkaan kun aikomuksena olisi jossain vaiheessa muuttaa pääkaupunkiseudulle uuden opiskelupaikan tai töiden perässä. Myöskin aika tulee olemaan kortilla. Gosse on kuitenkin poni joka ansaitsee jonkun jolla on tarjota sille aikaa ja hyvän kodin. Tällä hetkellä oma elämäntilanne on vaan sellainen ettei mulla ole sitä tarjottavana, varsinkaan niinkin isolle eläimelle kuin hevoselle johon kaikenlisäksi uppoaa myöskin rahaa ihan kiitettävästi.

Kun lähdetään miettimään kuinka paljon edistystä näiden kaikkien vuosien aikana on meillä Gossen kanssa tullut. Se määrä tuntuu itsestään jo ihan hullulta. Vielä pari kolme vuotta sitten en pysynyt ponin selässä ilman satulaa edes ravissa, nyt ollaan hypätty yksittäisenä 80cm, kiitolaukkamaastoja, kouluvääntöä, pelto/hankibaanailua...kaikkea mitä vain ikinä keksii, kaikki ne ilman satulaa. Itse en ymmärtänyt melkeimpä mitään hevosista kun Gosseen ensimmäisen kerran tutustuin, saan siis kiittää kaikesta nykyisestä hevostietämyksestäni erityisesti ponia, toki muitakin, mutta erityisesti Gossea. Se on ollut mulle se suurin ja paras opettaja.

Vielä kolme vuotta sitten en voinut koskaan kuvitella, että omistaisin ponin. Vuosi sitten en voinut kuvitella, että tulisin siitä ponista luopumaan. Tässä nähdään siis, älä ikinä sano "ei koskaan" koska mitä tahansa voi tapahtua, mutta nyt vaan oli tämän aika. Turha jäädä seisomaan elämässä paikoilleen kun tulevaisuudessa voi tapahtua mitä tahansa. Elämä jatkuu siis ja katsotaan mitä se tuo tullessaan.

I don't know, I don't know, I don't know
How to follow, to follow, to follow,
Cause you and I know I can't go, I can't go
Between the gallows and the gates

Mielettömän paljon kiitoksia kaikille, jotka olette jaksaneet tsempata mua tuon ponin kanssa ja antaneet hyvää ja ei-niin hyvää palautetta!

Wannabee valokuvaaja

Kaikkien yllätykseksi mäkin eksyin jälleen Bloggeriin ja päätin pitkästä aikaa kirjotellakin jotain nyt kun sattui inspis ja kuviakin olemaan.

Sunnuntaina käväisin siis itsekin Horse Fairissa. Pahemmin ei ollut intoa sen kummemmin varsinkaan Expoalueella kiertelyyn hirveän väsymyksen vuoksi eikä siellä olisi mitään ollutkaan mitä olisin ihan välttämättä tarvinnut. Mielummin säästän rahani kesää varten kuin ostan kaikkea ylimääräistä. Horse Fairin lisäksi kävin myös (yllätys yllätys) kuva ja kameramessuilla ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin itseni oikeasti tyhmäksi jonkin kameran käytön suhteen. Testasin nimittäin Canonin 1D:tä, tai no ainakin yritin testata. En tosiaan löytänyt sen käynnistyspainiketta ollenkaan, etsin sitä varmaan 5 minuuttia ennen kuin tajusin kameran olevan jo päällä. Hehe, niin mikä pro valokuvaaja!

En jaksanut niinkään panostaa kameravarustukseen tällä kertaa kun tarkoitus oli muutenkin keskittyä pääasiassa pelkästään videointiin. Muutamat kuvat uskaltauduin silti ottamaan ja oi voi... En ollut pitkään aikaan kuvannut yhtään mitään talven aikana kun ilmat on olleet mitä sattuu eikä kuvaussäitä ole pahemmin ollu ollenkaan ja kuvat olivat kyllä sen mukasia myös. Muutaman suhteellisen julkaisukelpoisen onnistuin saamaan, mutta pelkästään fisulla ja 50mm f1.8:lla ei pahemmin hevosia kuvailla eli pidempi obiska oisi ollut kyllä kova juttu siinä vaiheessa.

Video saakoon kertoa loput.



Kevät on vihdoin tullut ja Koutsin karvanlähtö on ihan järkyttävää. Tuntuu ettei se lopu koskaan ja itselläni kädet kipeät jatkuvasta talvikarvan pois harjaamisesta. Vapaaehtoisia harjaajia otetaan siis vastaan, haha! Eilen oli aivan ihana aurinkoinen kevätsää ja onnistuin saamaan extemporee muutamat kuvatkin meistä ennen kuin lähdin ponia liikuttamaan. Koutsi ei ollut vaan ihan samaa mieltä kuvauksien suhteen ja sen mielipide siitä tuli kyllä harvinaisen selväksi kun haukotteli ainakin viisi kertaa. Pari kuvaa tännekkin siis.

Oikein hyvää kevättä kaikille lukijoille! :)

Mitä tykkäsitte taas pitkästä aikaa postauksesta? Mikä oli lempparikuvanne?

Ihmiset muuttuu, ajat muuttuu, kaikki muuttuu

Jep jep... Pitkästä aikaa taas täällä ja vähän erilaisen asian äärellä. Ainakin te, jotka olette kauemminkin mun blogia lukeneet niin olette varmasti tuleet suhteellisen tutuiksi Gossen edellisen tallipaikan kanssa, joka oli siis äitipuoleni vanhempien omistuksessa. Kyllä, luitte oikein... se oli. Tässä koitan parhaani mukaan tiivistää tämän kaiken mitä näiden vuosien aikana suurinpiirtein tapahtui. En todellakaan muista kaikkea, mutta yritän silti parhaani. Laittakaahan vähän yhden lempibändieni musiikkia taustalle tunnelman luomiseksi.



Kaikki alkoi silloin joskus vuonna 2011 syksyllä kun pieni tila tuli äitipuoleni vanhempien omistukseen ja muuttivat siihen ensin pelkästään oman suomenhevosorinsa kera. Tällöin tallina oli pelkästään pieni lautatalli, jossa muutama pieni karsina sekä tallin päässä pihatto ja erityisen pieni satulahuone. Ensimmäinen syksy ja talvi meni mulla pääasiassa vaan seuratessa vierestä mitä äitipuoleni siinä teki, itseäni kun ei niinkään hevoset silloin vielä kiinnostaneet että mitään olisin osannut tehdä. Vähän ajan päästä tallille saapuikin pari nuorta pulleaa ponia Puolasta. Konik-ruuna Norman "Norppa" sekä saksalainen ratsuponi Jim Knopf "Jimppa". Hiljalleen tuli talvi. Todella todella kylmä, mutta silti erittäin opettavainen talvi. Opin paljon uutta hevosten kanssa olemisesta ja tallin pidosta sekä myös vähän hevoskuvauksesta, mitä nyt mun pienellä pokkarikameralla sai aikaiseksi. Nykyisen makuuhallin paikalla oli ainostaan kaksi mutaista tarhaa, joita lohkottiin sitä mukaa kun tarve vaati.

Tallille alettiin ottamaan täysihoitoon muita hevosia ja itse kävin siellä suurinpiirtein kerran kuussa, välillä useammin kun asuin vielä silloin muualla. Koitin olla parhaani mukaan avuksi tallilla aina silloin kun sinne vaan pääsin käymään vaikken vieläkään oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Opin kuitenkin nopeasti pelkästään katselemalla tallissa ja kentän laidalla. Voisi siis sanoa, että lähes kaiken hevosiin liittyvän olen oppinut lähinnä matkimalla muita.

Vuosi vaihtui ja lautatallin lisäksi alettiin suunnittelemaan vanhan tiilitallin kunnostamista, makuuhallin ja aktiivitarhan tekoa mutatarhojen paikalle. Lisäksi tallille saapuivat kaksi muutakin ponia, samalla kun Norppaa ja Jimppaa koulutettiin mahdollisiksi tuntiponeiksi. Huzul-poni Pirat II "Pirre" sekä puolalainen risteytys "Palle". Näiden jälkeen myös tämä yksi pieni shetlanninponi, Gnistas Gosse saapui Kouvolan raviradalta, myöskin tuntitöitä tekemään. Pikkuhiljaa myös samalla kun remontti eteni hitaasti, mutta suhteellisen varmasti alettiin pitämään myös tunteja ja näin talvi vaihtui kesään 2012. Pääsin itsekin ratsastamaan kesällä enemmän kun äitipuoleni kerkesi pitämään minullekin tunteja Norpalla ja Gossella.

Koko kesä tuntui menevän ihan liian täydellisesti ja myöskin intoni Lohjalle tuloon alkoi kasvaa ja vietinkin oikeestaan koko kesäloman pelkästään siellä, lukuunottamatta kertaa kun kerran käväisin viikonlopuksi kotiin. En vieläkään pysty käsittämään kuinka ihmeen kaupalla me kaikki lähes 10 tyttöä mahduimme siihen minimaalisen pieneen satulahuoneeseen kaikkien niiden tavaroiden ja satuloiden kanssa kun sinne juuri ja juuri mahtui edes kaksi ihmistä samaan aikaan ottamaan varusteitaan. Siellä me vietettiinkin aikamme kun ei tallihommia ollut.

Tunteja pidettiin paljon ja oli myöskin paljon, jotka tunneille halusivat. Poneista huomasi etteivät ne olleet yhtään mielellään tunneilla, erityisesti Gosse joka joutui kuljettamaan selässään pääosin niitä pienimpiä tuntilaisia. Tuntien pito alettiin hiljalleen lopettaa siihen ja nämä Puolasta tulleet ponit laitettiin myyntiin ajanpuutteen vuoksi. Gosse pysyi kuitenkin tallilla, sillä kun sattui olemaan ylläpitäjä/vuokraaja. Kuitenkin ylläpitäjäkin kasvoi ponille liian pitkäksi ja niin Gossekin meni myyntiin. Sille oltiin saatukin jo ostaja kunnes äitipuoleni kysyi minulta miksi en ostaisi ponia itselleni. Kaksi vuotta sitten, Joulu 2012 oli ehkä paras Joulu koskaan. Tehtiin suullinen sopimus, että poni olisi nyt minun ja paperit siitä kirjotettaisiin myöhemmin kun sen aika tulisi. Näin minun joululahjani seisoi pihassa lumisateessa.

Tallityöntekijä vaihtui, uusi talli valmistui, täysihoitoon tuli lisää uusia hevosia sekä hevosia myös lähti. Lisäksi äitipuolelleni tuli pieni suomenhevosprojekti. Paljon asioita tapahtui jälleen yhden vuoden aikana ja paljon asioita opin. Onnistumisia, epäonnistumisia, itkua, naurua, mitä kaikkea muuta voikaan olla. Gossen tallipaikan vaihto ei siis ollut pelkästään sen takia, että en olisi ollut paikkaan tyytyväinen. En olisi koskaan voinut olla tyytyväisempi. Silloin vaan tuli meidän aikamme lähtä ja kaikkien muidenkin sieltä paikasta. Nyt Jouluna 2014 talli vaihtoi omistajaa. Kaikki ne hyvät, kaikista parhaimmat sekä ne huonot, kaikista huonoimmatkin muistot. Kaikki ne pysyvät koko loppuelämäni muistoissa. En olisi ikinä uskonut, että mistään paikasta voisi tulla mulle näin tärkeä varsinkin kun eihän mua alkuun edes hevoshommat kiinnostaneet. Uskon kuitenkin, että kaikelle on tarkoituksensa, myös tälle. Nyt oli vaan tämän aika tapahtua.

Erityiskiitokset kaikille ihanille ja ei-niin ihanille tallilla olleille, tallityöntekijöille, hevosille ja äitipuolen vanhemmat. KIITOS! En unohda tätä ikinä. <3

Kun otsikointi ei vaan onnistu enää...

Moikka kaikille pitkästä aikaa tännekkin. Siitä on jälleen laittoman kauan aikaa, kun viimeksi olen mitään blogin puolelle kirjoittanut, saatika Bloggeria avannut ollenkaan. Bloggerin avatessani tuntui kuin olisin mennyt jollekkin uudelle nettisivulle jota en ole koskaan käyttänyt. Huomaa kyllä, että sen käyttö on jo alkanut unohtua kokonaan. Samoin blogien lukeminen on jäänyt kokonaan ja olen siirtynyt kokonaan Youtubeen.

No okei ton kaiken te varmasti jo tiesittekin, joten jos jotain uutta mitä ette vielä tienneet. Jos sitä uutta kerrottavaa siis on. Syksy on mennyt ihan järjettömän nopeesti ja vaikea uskoa, että kohta on jo joulu. Jonkin verran uusia kuvia ollaan saatu musta ja Koutsistakin, muttei koskaan oo vaan saanut aikaseksi tulla jakamaan niitä tänne teidänkin kanssa. Tällä kertaa kunnon kuvapommia tiedossa.

Nyt syksyn ja (lumettoman) talven aikana ollaan vedetty meidän uutta este-enkkaa (80cm) joka oli samalla myös Gossen uusi ennätys ratsastajan kanssa ja vähän jotain talvikuviakin koitettiin ottaa silloin kun sitä lunta sen yhden päivän oli. Eipähän siinä sitten kai muuta kuin kuvien pariin. Kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Nauttikaa!

Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille täällä bloginkin puolella!

Mikä oli lempparikuvanne?

Syksyn fiiliksiä ja RealityTV

Huh, siitä onkin taas pitkä aika kun viimeksi oon bloggeria tai muitakaan blogeja avannut. Jonkin verran onkin ehtinyt tapahtua ja niistä koitan tässä postauksessa sitten kertoa paremmin, riippuen ihan kuinka kauan tämäkin kirjoitusinto taas säilyy. Camilla kuvaili jo jonkinaikaa sitten sekä mua, että myös mua ja Koutsia yhdessä. Nämä kuvat siis vähän elävöittämässä postausta.

Syksy on saapunut nyt koko maahan ja kovaa vauhtia ilmeisesti talvikin tulossa, kun jossain on jo luntakin ollut. Mun puolesta kaikki lumi vois kerralla tulla maahan niin ei tarvisi ihmetellä niitä jää-loskakelejä jolloin ei missään pysy pystyssä, ei ihminen eikä hevonen. Itse tykkään talvesta, mutta ne täydelliset pääkallokelit on kyllä jotain niin järkyttävää, varsinkin kun on shetlanninponi jolla on taipumusta siihen herkästi lihomiseen.

Oon alkanut vähän myös miettiä josko kengittyttäisin Koutsin, ainakin edestä mutta siihenkään ei taida olla rahaa, se kun ei ole mitään kovin halpaa hommaa köyhälle opiskelijalle eli luultavasti mennään niinkuin ollaan ennenkin menty: ilman kenkiä, tarvittaessa nastalliset bootsit ja pahimpina keleinä saa pitää kokonaan vapaan. Onhan mulla sitten koko kevät ja kesä aikaa taas pitää poniani laihdutuskuurilla. :D

Näin uusillekkin lukijoille tiedoksi; pääasiassa oon nytten pyörinyt tuolla Youtuben puolella ja tehnyt sinne niitä videoita, jonka takia blogi on jäänyt pahasti taka-alalle mutta aina jos kirjoitusintoa ja kuvia sattuu löytymään niin toki tulen jakamaan ne teidän kanssa.

Ja nyt asia mikä koskee lähinnä kaikkia videoiden tekijöitä. Jos jotkut eivät vielä ole tv-mainoksista löytäneet niin Suomeen on tulossa uusi televisiokanava nyt syksyn aikana nimeltään Reality. Sinne ihan me tavalliset ihmiset voimme tuottaa sisältöä lataamalla videot www.reality.fi sivustolle, josta sitten videot voivat päätyä televisioon.

Itsekin olen sinne jo osan Youtube-videoistani ladannut ja tulen jatkossakin lataamaan. Käykää siis tykkäämässä mun videoista niin saatatte nähdä juuri mut siellä televisiokanavalla. Arvostan jokaista tykkäystä todella paljon! :) Tästä pääsette kanavalle.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Erittäin hyvät loppusyksyt vielä kaikille ja katsellaan taas milloin seuraavaa postausta.

Mikä oli suosikkikuvanne? Aiotteko lähteä mukaan Reality-sivustolle tai kenties tykkäämällä "äänestää" mun videoita?