Myrskyn jälkeen on poutasää

En jälleen tiedä miten alottaisin, taas on aikaa ihan luvattoman paljon kun oon viimeksi blogiin kirjoittanut yhtään mitään, mutta pakkohan se on aina joskus tännekkin tulla vähän infoamaan mitä on tapahtunut. Itseasiassa, nyt mulla on aikaa ja inspistä joten päätin kokeilla onnistuisiko aktiivisempikin kirjottelu vielä. Mitään en voi luvata, mutta ainakin yrittää voin! Mutta nyt siihen oleelliseen.

Oon varma, että monia teistä lukijoista taatusti kiinnostaa mitä Gosselle kuuluu ja oonko saanut sen jo myydyksi, jos, niin millaiseen paikkaan ja niin edespäin. Ja vastaus on kyllä. Gosse lähti uuteen kotiin 4.8, juuri sopivasti ennen koulujen alkua ja mitä siihen jännittämiseen tulee, että osasinko etsiä ponille tarpeeksi hyvän kodin niin kyllä, todellakin osasin. Itse en voisi olla enempää tyytyväisempi siihen paikkaan. Paljoa en viitsi kertoa tästä perheestä minne Koutsi lähti, mutta about 8-vuotiaan tytön ja sen äidin poniksi. Ollaan oltu uuden omistajan kanssa yhteyksissä ja heillä siellä on mennyt oikein hyvin ja kutsuneet monesti käymäänkin. Kyseessä todellakin rakastava ja asiantunteva koti eli juuri sellainen mitä sen halusinkin olevan. Ja mikä parasta, pääsen ponia vielä katsomaan!

Gossen lähdön jälkeen olen kuullut monesti olevani rennompi kuin ponin omistajana ja tunnen itsekin stressin aiheiden vähentyneen kun pystyn elämään elämää ilman, että tarvitsee murehtia itseni lisäksi vielä jostakin toisesta. Ylipäätänsä Gossen lähdöstä toipuminen oli toisaalta ihmeen helppoa, olinhan kuitenkin tiedostanut ponin myymisen jo kauan aikaa ja ehtinyt varautua siihen henkisesti sekä fyysisesti. Ei voi sanoa, etteikö se kuitenkin oisi myös vaikeaa ollut mutta tiesin sen olevan oikea päätös siitä huolimatta.

Ei mun hevosharrastus ole kuitenkaan tähän loppumassa, eikä ole loppunutkaan. Kaverit ja tutut ovat siitä pitäneet kyllä erittäin hyvin huolen. Gossen lähdön jälkeen olen käynyt maastossa kaverin risteytysponitammalla, hyppäämässä jo blogissa nähdyn Melissan torinhevosruunalla, Helmutilla sekä muuten vaan kentällä (yrittämässä) vääntämässä koulua 30v newforest-ruunalla, Santolla, jonka myöskin ootte saattaneet nähdä blogissa ennenkin. Myös ajamaan olen päässyt parhaan kaverini Hannan ponia. Valitettavasti maastoilu on ainoa mistä löytyy kuvia.

Gossen myynnin lisäksi on elämässä tapahtunut paljon muutakin ja niistä on mainittava erityisesti se, että pääsin haluamaani työssäoppimispaikkaan. En muista olenko täällä asiasta maininnut, mutta tosiaan meillä on opiskelujen viimeisenä vuotena noin puolen vuoden työssäoppimisjakso jossa opitaan asiat työolosuhteissa, jossa on mahdollisuus "erikoistua" juuri sille osa-alueelle minne haluaa.

Itse olen tällä hetkellä siis töissä Helsinkiläisessä mallitoimistossa valokuvaajana, onnekseni sain sinne myöskin Camillan seuraksi ja avuksi. Pidetään yhteyttä malleihin, sovitaan kuvausaikatauluja, suunnitellaan millaisia vaatteita halutaan kuvauksiin mallille pukea, millainen meikki ja missä paikassa. Todella luovaa, oma-aloitteista ja vapaus päättää omista menemisistään ja tulemisistaan itse. Ennen olin lähinnä enemmän luonto-/eläinkuvaukseen suuntautunut, mutta mitä kauemmin olen tuolla niin sitä enemmän henkilö- ja mallikuvaus tuntuu siltä mitä toivoisin tekeväni vielä työkseni joskus. Ihmisten kanssa työskentely on kuitenkin sosiaalista ja antaa omasta mielestäni paljon enemmän, varsinkin tällaiselle sosiaaliselle persoonalle kuin minä. Ja mainittakoon; työpaikalla saa niin paljon enemmän irti itsestään ja opinnoistaan kuin koulun penkillä istuessa.

Tällä hetkellä mun päivät menee siis pääosin töissä. Suuri osa työpäivistäni on etäpäiviä kun suunnittelen ja pidän yhteyttä malleihin ja käsittelen kuvia, loput kuvauspäiviä. Muuten mun vapaa-aikani noh, mitäpä ihmeellistä siinä on, ei ole mitään mikä pitäisi mut jokaikinen päivä kiinni missään niinkuin poni piti. Toki kerta viikkoon käyn tanssitreeneissä, mutta muuten oikeestaan menen ja tulen miten milloinkin. Joskus jään töiden jälkeen isälleni yöksi Helsinkiin, joskus tulen kotiin.

Mitä muuten pidätte uudesta ulkoasusta jonka tekaisin? Oli muuten outoa pitkästä aikaa tehdä blogille ulkoasua, tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus enkä osaisi enää ollenkaan. Tälläinen siitä nytten jokatapauksessa tuli. Kertokaa siis te ihmeessä mielipiteenne tähän!

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Entä miten te vietätte päivänne?

Vanhan loppu on uuden alku

Postausta elävöittämässä kuvia tältä vuodelta joita ette vielä blogissa ole nähneet.

Huh, viime kerrasta kun Bloggerin avasin on taas kulunut niin kauan ja asioita on tapahtunut niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaisin. Muunmuassa opiskelut ovat vieneet suuren osan ajastani sekä oman tulevaisuuden miettiminen on alkanut, erityisesti nyt kun täysi-ikäisyys lähestyy, joten paljon muutoksia ja uhrauksia tulee tehtyä. Normaalisti pyrin ajattelemaan enemmän muita kuin itseäni, mutta tässä elämänvaiheessa se itsensä ajattelukin tulee pakosti eteen kun jossain vaiheessa koittaa se "aikuistuminen" ja omaan asuntoon muuttaminen ja joutuu ajattelemaan kaikkea mihin rahansa käyttää.

Tänne missä nyt asumme, Lohjalla, tänne muutimme alunperin lähinnä mun opiskelupaikan ja Gossen vuoksi. Mulla itselläni kuitenkin opiskelut lähenee nyt loppuaan, viimeinen vuosi tossa koulussa alkaa syksyllä ja puolet siitä vuodesta menee luultavasti pääkaupunkiseudulla reissaten työssäoppimispaikkaan ja takaisin, joten jokainen varmasti jo pystyy arvaamaan että matkustamiseen menee rahaa, aikaa ja omaa jaksamista paljon.

No, mitä sitten tämän opiskelupaikan jälkeen? Tämän jälkeen mua ei Lohjalla pitele enää mikään muu kuin poni. Mun alan työpaikkoja ei paljoa täälläpäin ole ja tuskin tulee koskaan olemaankaan, joten muutto on jälleen edessä ja tässä tulee se suurin uhraus kaikista. Jotkut ovatkin ehkä saattaneet jo muualta mun someista saada tiedon, mutta tosiaan; olen päättänyt myydä Gossen.

Tämä päätös tehtiin jo talvella, sen sisäistäminen ei ole vaan ollut ihan niin helppoa kuin mitä ehkä luulisi olevan. Luulin, että pelkkä myynti-ilmoituksen kirjoittaminen ja julkaiseminen olisi ollut helppoa kun "eihän se poni vielä lähdössä ole" mutta se oli kaikkea muuta kuin helppoa, siitä huolimatta se oli kuitenkin tehtävä koska niin on kummallekkin parempi sekä mulle, että myös Gosselle. Itselläni ei tule olemaan rahaa ponin pitämiseen varsinkaan kun aikomuksena olisi jossain vaiheessa muuttaa pääkaupunkiseudulle uuden opiskelupaikan tai töiden perässä. Myöskin aika tulee olemaan kortilla. Gosse on kuitenkin poni joka ansaitsee jonkun jolla on tarjota sille aikaa ja hyvän kodin. Tällä hetkellä oma elämäntilanne on vaan sellainen ettei mulla ole sitä tarjottavana, varsinkaan niinkin isolle eläimelle kuin hevoselle johon kaikenlisäksi uppoaa myöskin rahaa ihan kiitettävästi.

Kun lähdetään miettimään kuinka paljon edistystä näiden kaikkien vuosien aikana on meillä Gossen kanssa tullut. Se määrä tuntuu itsestään jo ihan hullulta. Vielä pari kolme vuotta sitten en pysynyt ponin selässä ilman satulaa edes ravissa, nyt ollaan hypätty yksittäisenä 80cm, kiitolaukkamaastoja, kouluvääntöä, pelto/hankibaanailua...kaikkea mitä vain ikinä keksii, kaikki ne ilman satulaa. Itse en ymmärtänyt melkeimpä mitään hevosista kun Gosseen ensimmäisen kerran tutustuin, saan siis kiittää kaikesta nykyisestä hevostietämyksestäni erityisesti ponia, toki muitakin, mutta erityisesti Gossea. Se on ollut mulle se suurin ja paras opettaja.

Vielä kolme vuotta sitten en voinut koskaan kuvitella, että omistaisin ponin. Vuosi sitten en voinut kuvitella, että tulisin siitä ponista luopumaan. Tässä nähdään siis, älä ikinä sano "ei koskaan" koska mitä tahansa voi tapahtua, mutta nyt vaan oli tämän aika. Turha jäädä seisomaan elämässä paikoilleen kun tulevaisuudessa voi tapahtua mitä tahansa. Elämä jatkuu siis ja katsotaan mitä se tuo tullessaan.

I don't know, I don't know, I don't know
How to follow, to follow, to follow,
Cause you and I know I can't go, I can't go
Between the gallows and the gates

Mielettömän paljon kiitoksia kaikille, jotka olette jaksaneet tsempata mua tuon ponin kanssa ja antaneet hyvää ja ei-niin hyvää palautetta!

Wannabee valokuvaaja

Kaikkien yllätykseksi mäkin eksyin jälleen Bloggeriin ja päätin pitkästä aikaa kirjotellakin jotain nyt kun sattui inspis ja kuviakin olemaan.

Sunnuntaina käväisin siis itsekin Horse Fairissa. Pahemmin ei ollut intoa sen kummemmin varsinkaan Expoalueella kiertelyyn hirveän väsymyksen vuoksi eikä siellä olisi mitään ollutkaan mitä olisin ihan välttämättä tarvinnut. Mielummin säästän rahani kesää varten kuin ostan kaikkea ylimääräistä. Horse Fairin lisäksi kävin myös (yllätys yllätys) kuva ja kameramessuilla ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin itseni oikeasti tyhmäksi jonkin kameran käytön suhteen. Testasin nimittäin Canonin 1D:tä, tai no ainakin yritin testata. En tosiaan löytänyt sen käynnistyspainiketta ollenkaan, etsin sitä varmaan 5 minuuttia ennen kuin tajusin kameran olevan jo päällä. Hehe, niin mikä pro valokuvaaja!

En jaksanut niinkään panostaa kameravarustukseen tällä kertaa kun tarkoitus oli muutenkin keskittyä pääasiassa pelkästään videointiin. Muutamat kuvat uskaltauduin silti ottamaan ja oi voi... En ollut pitkään aikaan kuvannut yhtään mitään talven aikana kun ilmat on olleet mitä sattuu eikä kuvaussäitä ole pahemmin ollu ollenkaan ja kuvat olivat kyllä sen mukasia myös. Muutaman suhteellisen julkaisukelpoisen onnistuin saamaan, mutta pelkästään fisulla ja 50mm f1.8:lla ei pahemmin hevosia kuvailla eli pidempi obiska oisi ollut kyllä kova juttu siinä vaiheessa.

Video saakoon kertoa loput.



Kevät on vihdoin tullut ja Koutsin karvanlähtö on ihan järkyttävää. Tuntuu ettei se lopu koskaan ja itselläni kädet kipeät jatkuvasta talvikarvan pois harjaamisesta. Vapaaehtoisia harjaajia otetaan siis vastaan, haha! Eilen oli aivan ihana aurinkoinen kevätsää ja onnistuin saamaan extemporee muutamat kuvatkin meistä ennen kuin lähdin ponia liikuttamaan. Koutsi ei ollut vaan ihan samaa mieltä kuvauksien suhteen ja sen mielipide siitä tuli kyllä harvinaisen selväksi kun haukotteli ainakin viisi kertaa. Pari kuvaa tännekkin siis.

Oikein hyvää kevättä kaikille lukijoille! :)

Mitä tykkäsitte taas pitkästä aikaa postauksesta? Mikä oli lempparikuvanne?