Myöhästyneet joulutunnelmat

Nyt olisi vuorossa joululahjojen esittelyä kuvien muodossa. Mitään kovin ihmeellistä en saanut ja ne parhaimmat tulevatkin vasta uudenvuoden jälkeen eli tässä en niitä nyt esittele, mutta sen verran kerron, että ne tulevat ehkä jonkin verran auttamaan mua itseäni bloggaamisessa ja valokuvauksessa. Pistäkäähän siis arvauksia kommenttina tulemaan, että mitkäköhän lahjat ovat kyseessä. Joulu vietettiin äitini kanssa vaan kahdestaan kotona. Itse en oikein välitä jouluruuista, kinkusta tai mistään laatikoista, joten en voi sanoa, että olisin syönyt mitenkään ihmeellisen paljon. Pidettiin kotona vaan leffamaratonia ja käytiin Melissan kanssa pienellä jouluratsastuksella/-ajolla ihmisten ilmoilla. Oli kyllä hauska katsella ihmisten ilmeitä talojen ikkunoista kun huomasivat ponien kulkevan teillä. Monet tuli myös ottamaan meistä kuvia ihan ulos asti. Mutta nyt lahjoihin.

Ensimmäisenä koru, jonka oli mummoni tuonut minulle Roomasta.

Sain myös 50 euron lahjakortin Giganttiin. Vielä en ole ihan varma mitä tällä ostan, mutta luultavasti isomman muistikortin kameraan sillä tuo 8 gigaa ei aina oikein halua riittää koko päiväksi.

Naruriimu ja koulutusnaru tulikin tarpeeseen Gosselle, varsinkin nyt kun poni on jumissa ja pääasiassa sitä maastakäsittelen. Meillä kun ei ollut omaa naruriimua niin käytin äitipuoleni full-kokoista, joka tietysti oli ponille "vähän" iso. Nyt jälkeen päin kun mietin niin oli mulle pieniä vihjauksia tästä kerrottukin, esim. kun juttelin äitipuoleni kanssa, että mun pitäisi ostaa Gosselle oma naruriimu niin hän oli vaan vastustanut asiaa että "kyllähän sä voit tota munkin lainata…".

Näiden lisäksi sain suklaata enemmän kuin tarpeeksi sekä rahaa.

Perjantai-iltana tein ensin maastakäsin harjoituksia kentällä ponin kanssa, jonka jälkeen päästin sen irti seurustelemaan siksi aikaa kun kuvasin Melissaa ja Santtoa. Ajattelin ensin, että Gosse olisi mennyt vain ensimmäiseen ruohotuppoon syömään, mutta innostuikin juoksemaan Santon perässä. Siitä pientä koostetta. Videon lataamisessa kävi jokin moka, joten loppuun on kasautunut pitkä pätkä pelkkää mustaa. Video ei siis ole niin pitkä kuin antaa olettaa.

Tänään kävin jälleen vähän maastakäsittelemässä Koutsia ja ainakin yritin ottaa vähän kuvia ponista. Tosin poni ei ollut kovin kuvauksellisella (vaikee sana!) päällä, mutta nämä kaksi kuvaa osoittautuivat ihan julkaisukelpoisiksi.

Uusi tuttavuus kännykkäkuvien kera

Tosiaan, kuten Facebookissa jo mainitsinkin. Kyseessä oli tallityöntekijän aikaistettu joululahja mulle ja äitipuolelleni. Päästiin torstaina kokeilemaan hänen kaverinsa kahta hienoa puoliveristä ja oli siinä ihmettelemistä, kun normaalisti menee noilla perus pullaponskeilla ja nyt olikin todella herkkä hevonen, joka reagoi samantien jos istunta ei ollut kohallaan. Jo alkukäyntien ajan kentälle kävellessämme Vini  heilutteli päätänsä ja yritti vetää ohjia multa kädestä.

Päästiin vihdoin kentälle. Vinin omistaja, joka samalla piti meille tuntia, laittoi ponille (eihän se mikään poni ole? :D) kumpparit, jotta mun ei tarvitsisi miettiä mitään muuta kuin pohkeiden ja muun istunnan käyttöä. Kävelin pari kierrosta kenttää ympäri, samalla tutustuen uuteen tuttavuuteen. Aloitettiin taivuttelemalla hevosia sisään ja ulos. Tämä meni ihan hyvin kunhan en jäänyt ohjaan liikaa, josta Vini ilmoitti välittömästi rykäisemällä ohjat käsistä. Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä pohkeenväistöä tehden. Tämä sujui hyvin! Tätä samaa tehtiin jonkin aikaa toiseen suuntaan. Siirryttiin raviin. Pyrin pääasiassa saamaan hevosen (ja itseni) rentoutumaan ja hidastamaan tahtia kun itse hidastin kevennystä. Vini huomasi samantien jos itse jännityin ja sitten mentiin taas jännittyneenä. Tein paljon voltteja ja ympyröitä. Osittain niiden ansiosta sain sen rennoksi ja hitaaseen raviin. Jäin uran sisäpuolelle kävelemään ja odottamaan kun muut ravasivat omilla ratsuillaan. Seuraavaksi vuorossa oli laukka. Nostin laukan pääty-ympyrällä ja sitten se itse show alkoikin. Tavoitteena oli saada rauhallista hallittua laukkaa, mutta Vini päättikin että "jos et kerta osaa istua siellä oikein niin en minäkään mene niinkuin sinä haluisit." Sieltä tuli siis muutamat viisi suhteellisen isoa pukkia yhden ja puolen laukkaympyrän aikana. Ei siinä mitään, hyvin pysyin selässä. Sain käskyn siirtää takaisin raviin. Hain taas sen rennon ja rauhallisen ravin.

Loppuun otettiin vielä käynnissä etuosan väistöjä (sanotaanko se ees noin?) pitkillä sivuilla, jotka sujuivat hyvin kunhan itse ensin löysin sen rytmin siihen hommaan. Jälleen suunnan vaihdot tehtiin lävistäjällä pohkeenväistön kera. Heitettiin hevosille vielä heijastinloimet päälle ja lähdettiin takaisin tallille.

Vinistä jäi mulle itselleni oikein hyvä fiilis vaikkei mennytkään ihan niinkuin olin ajatellut, mutta tästä taas yhtä kokemusta rikkaampana. Kiva mennä välillä herkemmilläkin hevosilla eikä aina noilla itsepäisillä poneilla. Ja tämähän oli, uskokaa tai älkää, mun ensimmäinen puokki jolla menin joten ihan hyvin siihen nähden ja mielelläni menisin uudestaankin. Napsasin karsinassa Vinistä vielä pari kuvaa teille kännykällä, kun ei ollut kameraa muuten mukana ja valaistus oli tosi huono muutenkin.

Gossen kanssa ollaan keskitytty nyt pääasiassa maastakäsittelyyn, poni kun on mennyt jumiin niistä jääkeleistä jolloin piti vain kävellä varovasti kun jokapuolella oli jäätä. Eilen käytiin Gossen kanssa poikkeuksellisesti oikein kunnon ajolenkillä, josta ponikin tykkäsi ihan huippupaljon onhan se sentään ex-ravuri.

Mullakin on alkanut nyt joululoma ja vietän joulun vain kotona. Gossella on tänään hieronta, jota ennen menen vielä liikuttamaan ponin niin saa olla sitten jouluaaton ihan vapaalla.

Hippolan ratsastusklinikka

Tosiaan videopostaus jonka lupasin klinikalta, hieman (lukekaa: pahasti) epäonnistui, kun ei ollut oikein mitää ihmeellistä kuvattavaa. Saatte silti muutamat kuvat klinikasta sekä jotain hieman vanhempia kuvia Gosseilu-päivistä. Jossain vaiheessa tulossa ehkä pientä koostevideota klinikasta.

Oona ja Unski

Tosiaan eilen Pia piti mulle ja Gosselle maastakäsittelytunnin sillä poni on päässyt nyt aika pahastikin pelleilemään varsinkin maastakäsin. Tunti meni kuitenkin tosi hyvin ja saatiin hyvää palautetta kuinka ponista huomaa, että olen nyt keskittynyt maastakäsittelyyn enemmän ja Koutsi ollut paljon parempi! Ollaan käyty nyt pääasiassa maastossa, lukuunottamatta katrillitreenejä sillä kenttä on ollut aivan järkyttävä ja saa nähdä kuinka paha se on nyt kun lumetkin suli pois.

Kuten olette varmasti huomanneet niin ulkoasu blogissa on vaihtunut ja bannerista kiitos kuuluu Koodikielellä-blogille! Lisäsin gadgetteihin myös kyselyn ulkoasuun liittyen, joten äänestäkää siinä ja kertokaa toki omia mielipiteitänne kommentin muodossa.

Viikonloppu ja ratsastusklinikka

Tosiaan lupailin teille eilen Facebookin kautta tekeväni pientä kuulumispostausta tänään.

Ollaan pitämässä tallillamme pikkujoulut parin viikon päästä, joten perjantaina oli ekat katrilliharjoitukset. Tosin kenttä oli niin kova, että pystyttiin menemään vain käyntiä ja vähän ravia. Eiköhän siitäkin ihan hyvä tule kunhan harjoitellaan lisää.

Lauantaina olin lupautunut kuvaamaan Lotta-ponin ylläpitäjille joulukorttikuvia niistä. Kuvat onnistuivat todella hyvin, mutta valitettavasti tänne en kuvia tule luultavasti lisäämään. Kuvailusession jälkeen lähdimme vielä parin tunnin maastolle yhdessä Lotan vuokraajan ja Lotan ylläpitäjän kanssa. Maasto meni muuten hyvin, mutta reippaammassa laukassa Gossen etubootsit lähti irti ja niiden takia jouduimme pariinkin kertaan pysähtymään.

 Eilen mulla oli Gossen kanssa jälleen Anne Ahokkaan kouluvalmennus. Tunnilla mentiin vain käyntiä kovan kentän vuoksi. Tehtiin tunnilla paljon voltteja joilla väistätettiin ulospäin, jotta voltti suurenisi. Aluksi itsekin olin pihalla kuin lumiukko, joten niistä ei oikein tullut mitään ja Gossekin oli ihan sitä mieltä, että tälläinen on ihan turhaa vääntämistä. Kun sain itse sen tietyn rytmin hommaan, alkoi väistöt onnistua ja poni herkistyä pohkeelle. Saatiin myös opettajalta kehuja siitä kuinka poni alkoi käyttämään paremmin takajalkojaan. Tämän jälkeen tehtiin pitkillä sivuilla avoja. Jälleen sama "ongelma" kuin alussa. Lopussa Koutsi herkistyi eikä enää tarvinnut jatkuvasti muistutella pohkeella ja ohjalla vaan pystyi pelkästään keskittyä siihen mitä itse selässä tein.

Sain myös Lotan ylläpitäjiltä kutsun Hippolan ratsastusklinikkaan, joka pidetään Ruskeasuolla ja sinne siis suunnataan ensi viikon sunnuntaina! Jos joku mun lukija mut sieltä sattuu löytämään niin saa tulla moikkaamaan.