Jep jep... Pitkästä aikaa taas täällä ja vähän erilaisen asian äärellä. Ainakin te, jotka olette kauemminkin mun blogia lukeneet niin olette varmasti tuleet suhteellisen tutuiksi Gossen edellisen tallipaikan kanssa, joka oli siis äitipuoleni vanhempien omistuksessa. Kyllä, luitte oikein...
se oli. Tässä koitan parhaani mukaan tiivistää tämän kaiken mitä näiden vuosien aikana suurinpiirtein tapahtui. En todellakaan muista kaikkea, mutta yritän silti parhaani. Laittakaahan vähän yhden lempibändieni musiikkia taustalle tunnelman luomiseksi.
Kaikki alkoi silloin joskus vuonna 2011 syksyllä kun pieni tila tuli äitipuoleni vanhempien omistukseen ja muuttivat siihen ensin pelkästään oman suomenhevosorinsa kera. Tällöin tallina oli pelkästään pieni lautatalli, jossa muutama pieni karsina sekä tallin päässä pihatto ja erityisen pieni satulahuone. Ensimmäinen syksy ja talvi meni mulla pääasiassa vaan seuratessa vierestä mitä äitipuoleni siinä teki, itseäni kun ei niinkään hevoset silloin vielä kiinnostaneet että mitään olisin osannut tehdä. Vähän ajan päästä tallille saapuikin pari nuorta pulleaa ponia Puolasta. Konik-ruuna Norman "Norppa" sekä saksalainen ratsuponi Jim Knopf "Jimppa". Hiljalleen tuli talvi. Todella todella kylmä, mutta silti erittäin opettavainen talvi. Opin paljon uutta hevosten kanssa olemisesta ja tallin pidosta sekä myös vähän hevoskuvauksesta, mitä nyt mun pienellä pokkarikameralla sai aikaiseksi. Nykyisen makuuhallin paikalla oli ainostaan kaksi mutaista tarhaa, joita lohkottiin sitä mukaa kun tarve vaati.
Tallille alettiin ottamaan täysihoitoon muita hevosia ja itse kävin siellä suurinpiirtein kerran kuussa, välillä useammin kun asuin vielä silloin muualla. Koitin olla parhaani mukaan avuksi tallilla aina silloin kun sinne vaan pääsin käymään vaikken vieläkään oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Opin kuitenkin nopeasti pelkästään katselemalla tallissa ja kentän laidalla. Voisi siis sanoa, että lähes kaiken hevosiin liittyvän olen oppinut lähinnä matkimalla muita.
Vuosi vaihtui ja lautatallin lisäksi alettiin suunnittelemaan vanhan tiilitallin kunnostamista, makuuhallin ja aktiivitarhan tekoa mutatarhojen paikalle. Lisäksi tallille saapuivat kaksi muutakin ponia, samalla kun Norppaa ja Jimppaa koulutettiin mahdollisiksi tuntiponeiksi. Huzul-poni Pirat II "Pirre" sekä puolalainen risteytys "Palle". Näiden jälkeen myös tämä yksi pieni shetlanninponi, Gnistas Gosse saapui Kouvolan raviradalta, myöskin tuntitöitä tekemään. Pikkuhiljaa myös samalla kun remontti eteni hitaasti, mutta suhteellisen varmasti alettiin pitämään myös tunteja ja näin talvi vaihtui kesään 2012. Pääsin itsekin ratsastamaan kesällä enemmän kun äitipuoleni kerkesi pitämään minullekin tunteja Norpalla ja Gossella.
Koko kesä tuntui menevän ihan liian täydellisesti ja myöskin intoni Lohjalle tuloon alkoi kasvaa ja vietinkin oikeestaan koko kesäloman pelkästään siellä, lukuunottamatta kertaa kun kerran käväisin viikonlopuksi kotiin. En vieläkään pysty käsittämään kuinka ihmeen kaupalla me kaikki lähes 10 tyttöä mahduimme siihen minimaalisen pieneen satulahuoneeseen kaikkien niiden tavaroiden ja satuloiden kanssa kun sinne juuri ja juuri mahtui edes kaksi ihmistä samaan aikaan ottamaan varusteitaan. Siellä me vietettiinkin aikamme kun ei tallihommia ollut.
Tunteja pidettiin paljon ja oli myöskin paljon, jotka tunneille halusivat. Poneista huomasi etteivät ne olleet yhtään mielellään tunneilla, erityisesti Gosse joka joutui kuljettamaan selässään pääosin niitä pienimpiä tuntilaisia. Tuntien pito alettiin hiljalleen lopettaa siihen ja nämä Puolasta tulleet ponit laitettiin myyntiin ajanpuutteen vuoksi. Gosse pysyi kuitenkin tallilla, sillä kun sattui olemaan ylläpitäjä/vuokraaja. Kuitenkin ylläpitäjäkin kasvoi ponille liian pitkäksi ja niin Gossekin meni myyntiin. Sille oltiin saatukin jo ostaja kunnes äitipuoleni kysyi minulta miksi en ostaisi ponia itselleni. Kaksi vuotta sitten, Joulu 2012 oli ehkä paras Joulu koskaan. Tehtiin suullinen sopimus, että poni olisi nyt minun ja paperit siitä kirjotettaisiin myöhemmin kun sen aika tulisi. Näin minun joululahjani seisoi pihassa lumisateessa.
Tallityöntekijä vaihtui, uusi talli valmistui, täysihoitoon tuli lisää uusia hevosia sekä hevosia myös lähti. Lisäksi äitipuolelleni tuli pieni suomenhevosprojekti. Paljon asioita tapahtui jälleen yhden vuoden aikana ja paljon asioita opin. Onnistumisia, epäonnistumisia, itkua, naurua, mitä kaikkea muuta voikaan olla. Gossen tallipaikan vaihto ei siis ollut pelkästään sen takia, että en olisi ollut paikkaan tyytyväinen. En olisi koskaan voinut olla tyytyväisempi. Silloin vaan tuli meidän aikamme lähtä ja kaikkien muidenkin sieltä paikasta. Nyt Jouluna 2014 talli vaihtoi omistajaa. Kaikki ne hyvät, kaikista parhaimmat sekä ne huonot, kaikista huonoimmatkin muistot. Kaikki ne pysyvät koko loppuelämäni muistoissa. En olisi ikinä uskonut, että mistään paikasta voisi tulla mulle näin tärkeä varsinkin kun eihän mua alkuun edes hevoshommat kiinnostaneet. Uskon kuitenkin, että kaikelle on tarkoituksensa, myös tälle. Nyt oli vaan tämän aika tapahtua.
Erityiskiitokset kaikille ihanille ja ei-niin ihanille tallilla olleille, tallityöntekijöille, hevosille ja äitipuolen vanhemmat. KIITOS! En unohda tätä ikinä. <3
