Kävelyä kilometri tolkulla

Nyt kun tätä postausta luette oonkin viettämässä lomaani muualla, joten luvassa postausta suhteellisen kuvapainotteisena viime viikolta baanamaaston jälkeisistä päivistä.

Perjantaina oli Camillan päivä käydä hoitamassa Gosse, mutta päätinkin extemporee lähtä mukaan valokuvaamaan ponia kerrankin kun päästiin koulustakin jo ennen kahtatoista. Mun ei siis tarvinnut lainkaan hoitaa tai käsitellä sitä, joten sain pitää silti vapaapäiväni vaikka tallille lähdinkin. Camilla hoiti Koutsin sillä välin kun itse säätelin kameran asetukset valmiiksi ja niin päästiin matkaan. Päätettiin lähteä kävelylenkille maastoihin. Mutta nyt annetaan kuvien puhua puolestaan, niitä kun sattui tulemaan joka ei ole yllätys varsinkaan kun mä oon kameran takana. :D

Camilla oli laittanut kännykästään SportsTrackerin päälle, joten nähtiin millainen lenkki oltiin tehty ja kuinka kauan aikaa meni. Ja olinkin oikeasti yllättynyt siitä kuinka pitkä matka loppujen lopuksi oltiin kävelty kun matka tuntui vain parilta hassulta kilometriltä ja tähän 5,3 kilometriin kun lasketaan mukaan vielä matkat tallille ja takaisin niin lähes kymmenen kilsaa oli sinä päivänä kävelty helposti. Yleensä kun en ole ollut mikään kovin innokas kävelijä, mutta ehkä tää lenkki nyt näytti mulle ettei se niin hirveetä olekkaan.

Mutta joka tapauksessa, oikein hauskaa hiihtolomaa kaikille teille joilla se on jo alkanut ja te, jotka sitä vielä odottelevat; jaksakaa vielä hetki, kohta pääsette ansaitulle lomalle! :)

Rento maasto tai sitten ei...

Oon nyt pikkuhiljaa alkanut palautua Gossen kanssa takaisin ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan. Tiistaina kiipesinkin ponin selkään toista kertaa, vähän jäykähköhän tuo oli, joten laitumella lähinnä käveltiin ja vähän ravailtiin. Loppuun mentiin vielä kentälle kokeilemaan vähän.

Torstaina käväisin jälleen selässä ja tarkoituksena oli lähteä kaverin kanssa maastoon kevyesti kokeilemaan pientä rentouttavaa käynti-ravimaastoa. Gosse oli jo talliin haettaessa suht pirteä. Selkään päästessä lähti ihan innoissaan tarpomaan kaverin perässä kohti maastoja. Ekalla ravisuoralla poni veti jo sellasta ravia, etten pystynyt muuta kuin nauramaan selässä. Selvästikään ei ollut siis kovin kipeä enää! Kokeilin samalla suoralla myös pienen pätkän laukkaa. Laukassakaan poni ei tuntunut kovin pahalta, joten laukattiin pieni pätkä.

Käännyttiin takaisin kotiinpäin. Tässä vaiheessa jo aavistin, että nyt joko mennään tooosi rauhassa tai sitten poni lähtee itse kisaamaan kaverin kanssa kotiinpäin. Ja Gossehan valitsi sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Mun ei tarvinnut edes pyytää sitä millään lailla eteen, kun poni oli jo lähtenyt ja vauhti vain kiihtyi. Laukattiin aika pitkäkin matka ennen kuin saatiin ponit pysähtymään ja rauhottumaan. Samassa rytäkässä oli tietty yksi bootseistakin mennyt rikki ja hävinnyt jonnekin metsään. Tosin se oli onnekseni juuri se mikä oli valmiiksi vähän rikki joten annoin sen olla ja jatkettiin vielä pitkät loppukäynnit. Jälleen Koutsi oli koko matkan korvat tötteröllä ja katteli vähän kaikkea sellaista mitä se ei yleensä edes katso. Mutta loppujen lopuksi oikein hauska maasto vaikkei tarkoitus ollutkaan lähteä millekkään baanalle, mutta tämähän ainakin osoittaa sen ettei poni kovin kipeä enää voi olla.

kiitos Camillalle kuvasta! :)

Ensi viikon ajan mä olenkin viettämässä hiihto(lue: lumilautailu)lomaa muualla ja jätän ponin hoidot ihmisille, joita oon nyt saanut sille hoitajiksi ja liikuttajiksi. Mitä tekisinkään ilman tätä ihanaa talliporukkaa, jotka viitsii hoitaa vielä omankin hevosensa lisäksi muidenkin ponit!

Tämähän tarkoittaa siis sitä, että itse saan hieman hermolomaa Gossesta ja Gosse musta, myöskin blogi on aika varmasti hiljaiselolla silloin ellen jotain pientä laskupäivistä postaile. Tosin yhden postauksen kirjoitan ainakin valmiiksi teille kuvien kera, jotta voin sen teille julkaista vaikkei koneelle pääsisikään. En nyt lupaa mitään Camillan puolesta, mutta sen blogista saattaa ehkä löytää muutaman kuvan Koutsistakin kun sitä käy hoitamassa mun pitäessä vapaata mikäli toi mun laiskahko bloggaajakaveri innostuu postaamaan taas. :D

Hevoshistoriani

Näin ystävänpäivän kunniaksi päätin kirjoittaa teille vähän erilaisen postauksen. Itse en ystävänpäivästä niinkään välitä, kun eikö niitä ystäviä ja rakastaan voi muistaa muulloinkin kuin siihen tarkoitettuna päivänä, joten en pidä sitä mitenkään erilaisena päivänä kuin mitään muutakaan… Oon aina ollut vähän huono kirjoittamaan tekstiä postauksiin, mutta nyt sitä tulee sitten oikein olan takaa joten varautukaahan samalla, että välillä teksti voi olla hyvinkin sekavaa ja aiheesta toiseen hyppivää. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä.

  Hevosharrastukseni alkoi "vakituisesti" yläasteen alussa, kun pääasiassa istuin joka päivä koulun jälkeen kotona tekemättä yhtään mitään. Ainoana harrastuksenani lumilautailu talvisin. Tarvitsin siis jotakin muutakin elämääni. Onnekseni luokallamme oli yksi tyttö jonka mukana kävin ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastustunnilla ja sille tielle jäin.  

Ylläolevan kuvan olette nähneet luultavasti ennenkin. Siinä ratsastan ehkä noin viidennettä tai kuudennetta kertaa ja edelleen samalla tallilla kuin aloittaessani. Valitettavasti ekoista ratsastuskerroista en löytänyt kuvia, silloin kun oli harvinaista että joku kuvasi ratsastustani. Samaan aikaan kun kävin tällä tallilla tunneilla, osti myös äitipuoleni (silloin pelkästään isäni naisystävä) ja hänen vanhempansa oman tallin ja alkoivat remontoimaan pikkuhiljaa siitä aktiivipihattoa. 

Alussa se oli kuuden hevosen karsinatalli sekä yksi pihatto tallin päädyssä. Satulahuone lämmitettiin irtopatterilla talvisin ja ns. "rehuhuone" oli ilmeisesti joskus tehty yhdestä karsinasta jonne oli lisätty hyllyköitä ja kaappeja. Tarhoja oli vain muutama eikä nekään ollut kovin ihmeellisiä perus mutatarhoja. Kesäisin hevoset olivat laitumilla ja talvisin tarhasivat kaverin kanssa joko tarhassa tai laitumella mikäli laitumilla oli lunta tarpeeksi.

Pikkuhiljaa äitipuoleni tallille (joka myöhemmin nimettiin Active Horse Oy:ksi) tuli pari ponia Puolasta tekemään töitä tuntiponeina. Ensimmäisen talven lähinnä vain tutustuin siihen mitä tallinteko oli samalla kun seurasin kuinka äitipuoleni ja sen hetkinen tallityöntekijä kouluttivat poneja eteenpäin. Harvemmin pääsin ratsastamaan. Siinä oppi kyllä arvostamaan sitä mitä tallityöntekijät tekevät ja ymmärsi ettei se ratsastus harrastuksena ole sitä pelkkää ratsastusta ja hauskanpitoa varsinkaan jos käy muualla kuin ratsastuskoulussa. Ensimmäiset ratsastuskertani Active Horsella menin joko äitipuoleni suokkiorilla Vilillä talutuksessa tai toisella tuntiponeista, konik-ruuna Norpalla.

Parempaa opetusponia en olisi voinut saada. Vaikka kävinkin harvoin Lohjalla äitipuoleni luona, ehdin oppia jo paljon ja erityisesti Norppa oli se paras opettaja mulle. Todella raivostuttava tuo osasikin olla karkailuidensa ja muiden päähän pistojensa ansiosta, todellinen poni isolla Peellä. Tämän kanssa en yrittänyt mitään mitä en osannut, sillä jos yritti olla parempi ratsastaja mitä todellisuudessa on, huomasi Norppa tämän samantien ja sitten ei mennytkään niinkuin olisi pitänyt mennä. Tunnit lisääntyivät. Norpasta tuli yksi suosituimmista tuntiponeista. Samaan aikaan myös Gosse muutti tallille.

Muistan edelleen kun kävin ensimmäiset kisani Norpan kanssa kotitallilla, jotka olivat myös minun henkilökohtaisesti ensimmäiset kisat. Mentiin ponin kanssa raviohjelma ja sijoituttiin toiseksi vaikka luulin peruutuksen menneen radan yli. Tiiättekö sen mielettömän fiiliksen kun radalla tuli se pettymyksen tunne, mutta radan jälkeen kuulutetaan että rata meni juuri niinkuin pitikin. Valitettavasti ponilla ilmeni selkäkipuja ja joutui olemaan jonkin verran sairaslomalla. Jälleen kuvien ottaminen oli harvassa.Myös Vilin kanssa kävin yhdet harjoituskisat kotitallilla. Nämä meni hyvin ja voitettiin meidän luokka, jossa oli tosin meidän lisäksi vaan Melissa Vivahteen kanssa.

Samaan aikaan kun harjoittelin Lohjalla perusasioita vaihdoin myös edellisessä kotikaupungissani tallia, jossa kävin tunneilla vanhan tallin lopettaessa toimintansa. Kävin Tarhakalliossa muutamilla tunneilla kaverini Hannan kanssa. Pidettiin pieni tauko tunneilla käymisessä ja se oli muutenkin aika epäsäännöllistä.

Tällöin satuin myös löytämään itselleni hevostalli.netistä hoito-/liikutusponin, shettisruuna Oskun. Alunperin mun oli tarkoitus alkaa hoitamaan Oskun tarhakaveria Pippuria, mutta tuli pieni muutos suunnitelmiin, joten päädyin tämän pienen n.102cm ponin kanssa puuhailemaan kerta viikkoon, välillä säännöllisesti ja välillä epäsäännöllisesti. Oskun kanssa puuhailtiin niin kauan ennen kuin muutimme kokonaan Lohjalle. Mitään kummoistahan tämä valkoinen karvapallo ei mulle opettanut, mutta ensimmäiset hyppyni ilman satulaa Oskun kanssa hyppäsin vaikkei poni esteistä kovin välittänytkään.

Oskun lisäksi pääsin myös kokeilemaan Oskun pitkäaikaisen hoitajan russitammaa Kuprua. Ja Kupru…noh, tämän ponin kanssa olisin mieluusti halunnut jatkaa tätä lyhyttä yhteistyötämme vielä pitkään. Vaikka niitä tammapäiviä esiintyikin niin koskaan ei poni ollut mitenkään vaarallinen. (Minttu korjaa jos oot eri mieltä?) Hauska tapaus hänkin! Muutaman kerran tammuskan selkään pääsin silloin kun sen liikuttaja ei ollut paikalla.

Tarhakallion ratsutilan omistaja soitti myöhemmin Hannalle ja pyysi voisimmeko alkaa pitämään eräälle shettisruuna Grållelle hieman kurin palautusta ja russitamma Junille pientä koulutusta/ratsutusta takaisin ratsun hommiin. Mistään kun ei hän ollut kuulemma löytänyt tarpeeksi pienikokoisia ja kokeneita ratsastajia poneille ja kesällä piti saada ponit leireille. Tietenkin suostuttiin ja alettiin käymään (jälleen hieman epäsäännöllisesti) kerran tai pari kertaa viikossa siellä.

Videon olette nähneet ennenkin mikäli ootte katsoneet mun koosteita. Toi oli mun ensimmäinen kerta poneilla ja Junilla ei oltu ratsastettu pitkään aikaan. Alkuun Hanna halusi kokeilla Junia, mutta tuli kuitenkin suhteellisen nopeasti sieltä myös suosiolla alas kun totesi ettei tamma ollut hänenlaisensa eikä osaisi ratsastaa sen tyyppisellä yhtään. Itse hyppäsin selkään ja ensimmäinen fiilikseni oli hämmennys, toisena tuli ymmärrys sillä Junista huomasi heti, että se ei ollut ratsastettavissa perinteiseen ratsastuskoulutyyliin pohkeella ja ohjalla vaan sillä istunnalla. Tamma reagoi samantien pieneenkin virheeseen. Se ei selvästikään sopinut ratsastuskouluponiksi. Vietettiin muutamat yötkin Hannan kanssa Tarhakalliossa ja auteltiin tallihommissa ja liikuteltiin hevosia, jotka eivät olleet tunneilla. Myös Tytin kanssa oltiin pari yötä siellä.

Lohjalla äitipuoleni alkoi pitämään mulle enemmän ja enemmän ratsastustunteja. Tuntiponeja alettiin pikkuhiljaa myydä, kun tuntien pito kävi liian raskaaksi muiden tallitöiden ohessa. Silloin poneja oli kertynyt neljä kappaletta Gossen lisäksi, jotka kaikki olivat tulleet Puolasta. Gossekin poistettiin tuntitoiminnasta kokonaan sillä ponin pää ei olisi kestänyt jatkuvaa pienten lapsien talutusratsastusta. Kun Gossen ylläpitäjä lopetti ponin ylläpidon ja vuokraamisen päätettiin Gossekin laittaa myyntiin sillä ponille ei ollut enää tarvetta. Ennen kuin Gosselle löydettiin ostaja, myös minä sitä liikutin silloin kun Lohjalle pääsin.

Ostoehdokkaita oli monia ja itseasiassa sille löydettiinkin jo ostaja. Äitipuoleni ehdotti silti mulle Gossen ostoa ja lupasi, että jos ponin ostaisin niin peruisi toisen ostajan kaupat siitä. Harkittiin asiaa vanhempieni kanssa jonkin aikaa, mutta loppujen lopuksi sain suostuteltua erityisesti äitini ponin ostoon sillä, että parempaa ensiponia en tulisi koskaan löytämään joka pystyisi myös mulle opettamaan kaiken tarvittavan. Gossekaan ei joutuisi muuttamaan muualle ja tarvittaessa saisin aina apua tältä tutulta talliporukalta. Vielä en kuitenkaan asunut Lohjalla, joten siksi aikaa kun asuisin muualla oli ponille löydettävä vuokraaja.

Tähän oltiin päädytty ja tästä on hyvä jatkaa. Mitä piditte tälläisestä vähän enemmän tekstiä sisältävästä postauksesta ja jaksoitteko lukea kokonaan? Haluaisitteko kenties kuulla lisää mun ja Gossen "historiasta" vai riittikö tämä?

Toivekuvapostaus osa 1

Huhhuh ja taas uutta postausta! :D Älkää tottuko tähän postausrytmiin, koska mulla on sellanen fiilis ettei tää tuu kestämään kauaa jos yhtään itseäni tunnen.

Joka tapauksessa suuren suuret kiitokset kaikille aktiivisille lukijoilleni ja muille kommentoijille, jotka antoivat mulle aiheita tähän postaukseen ja niitä tulikin paljon enemmän kuin osasin arvata. Kuvien valinta oli tosi vaikeeta, kun joko aiheesta ei ollut kuvaa tai sitten kuvia oli useita mutta tässä nyt ensimmäinen osa niistä. Toinen osa tulee myöhemmin. Koitin laittaa mahdollisimman monipuolisesti eri aiheista kuvia tähän, jottei kaikki kuvat olisi pelkkiä hevosaiheisia.

Mitä mieltä olitte ensimmäisistä kuvista entä mikä oli teidän lempikuvanne? Paljon aiheita jäi vielä käyttämättä mutta otan silti mieluusti lisää uusia aiheita vastaan.

Toivekuvapostaus

Päätin nyt laittaa pystyyn siis toivekuvapostauksen, johon kaipaisin teiltä kaikilta aiheita joista haluaisitte nähdä kuvia blogissa. Aiheiksi kelpaavat kaikki, eivätkä niiden tarvi välttämättä liittyä edes hevosiin. Valitsen julkaistavat kuvat sitten itse ja mikäli aiheita tulee paljon niin teen sitten useamman osan niistä.

Hyvällä tuurilla saisin ensimmäisen osan tehtyä jo päivän tai parin kuluttua, mutta se riippuu ihan teistä ihanista lukijoista ja muista jotka annatte minulle aiheita!

Olen ottanut myös tähän bloggaamiseenkin vähän erilaisen "taktiikan" ja kirjoittanut mm. perjantain eli ystävänpäivän postauksen valmiiksi, joten voitte jo valmiiksi varautua että silloin saattekin oikein kunnolla tekstiä ja kuvia. Toivottavasti jaksan/ehdin tulevaisuudessakin pitämään tämän saman postausrytmin.

Temppujen täyteinen viikonloppu

Vautsi, kerrankin otin itseäni niskasta kiinni ja tulin samana päivänä kirjoittamaan blogiin kuin olen ollut tallilla! Taaskaan ei ole tosin mitään kovin kummallista kerrottavaa tänne.

Koutsin selässä kävin tuossa yks päivä, muistaakseni perjantaina kun olin saanut hierojalta luvan kiivetä selkään about pari kertaa viikossa riippuen miltä poni tuntuu selästään ja muusta kropasta. Käytiin lyhyt lenkki maastoille päin. Alkuun poni oli ihan ok tuntunen, mutta myöhemmin alkoi vaikuttaa vähän jäykältä ja kipeeltä, joten hyppäsin alas ja talutin jonkin matkaa. Käännyttiin kotiin ja hyppäsin takaisin selkään, kierrettiin vielä pieni suoran pätkä, jossa Koutsi halusi itse omasta tahdostaan ravata, joten eipä se nyt sen perusteella aivan hirveen kipee voi olla.

taattua iphone laatua

Lauantaina täällä meillä päin satoikin vettä, joten tiet jäätyivät aivan peilijääksi. Sinne meni ne hyvät lumiset maastot… Ainoa mahdollinen liikutuspaikka, jossa ei tarvinnut olla bootseja oli siis laidun. Suuntasimme sinne siis Gossen kanssa temppujen treenailujen toivossa. Suunnitelmissa oli myös alkaa opettamaan ponille pikkuhiljaa uutta temppua, joka olisikin siis istuminen maasta noustessaan. Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä istumisen opettamiseen niin kertokaa ihmeessä sillä ainoa minkä itse keksin (tai no tallilainen keksi) oli, että ponin noustessa istuma-asentoon työnnän sille leivän tai sokeria suuhun jotta jää sitä syömään paikalleen.

Sain pari ihan hyvää kertaa, joten jätin asian sikseen. Otettiin muutamat maatemenot, kuopimiset/jalkojen nostamiset yms. Näiden välillä tein vielä jonkin verran maastakäsittelyharjoituksia, kun poni tuppasi vähän turhankin innoissaan kerjäämään herkkuja lisää.

Sunnuntaina eli tänään sama juttu kuin eilen. Tosin tehtiin pääasiassa maastakäsittelyä sekä vähän koitin juoksuttaa Koutsia laitumella irti, mutta eihän siitä mitään meinannut tulla kun kokoajan oli poni jossain kaivamassa lumen alta ruohoa esiin. Otin muutamat kuvat vielä ja suunnattiin takaisin talliin.

Tallipäivä videopostaus 4.2

Oon lukenut muutamastakin blogista, että postausaiheet alkavat olla vähän kadoksissa ja niin on käynyt mullekin. Päätin siis järkätä teille vähän vaihtelua, kun ei näistä mun tallipäivistä oo mitään mielenkiintosta kirjotettavaa. Pitkästä aikaa videopostausta kun oli vihdoin inspistäkin kuvaamiseen. Loppua kohden meni vähän koostemaisemmaksi, mutta kertokaa ihmeessä mitä tykkäätte. Loput päivästä selviääkin videon muodossa.



Myöhemmin kun eräs muukin asia varmistuu voin kertoa siitä tännekin mutta ainakin nyt kun asia ei ole 100% varmaa en viitsi turhaan siitä kertoa, katsellaan sitten vähän lähempänä.