Oikeanlaisen istunnan metsästystä

Viime lauantaista eteenpäin, maanantaihin saakka olinkin Kouvolassa Hannalla. Sieltä kotiutuessa käytiin samalla matkalla Hööksissä ja sieltä tarttui muutama pikkujuttu mukaan. Löysinkin kaikki mitä pitikin ostaa. Tärkeimpänä juttuna kärpäshuppu Koutsille, sillä kun silmät kerää pihatossa niin paljon kärpäsiä.

Toisena uusi ötökkämyrkky, joka multa olikin jo loppu. Meinasin ostaa Effolia, mutta hintaeron vuoksi päädyinkin johonkin Ruotsin suosituimpaan ötökkäkarkotteeseen, sen pitäisi kestää 5 tuntia ja suojata kaikilta mahdollisilta ötököiltä. Tänä kesänä ei vaan tunnu tehoavan mikään näihin jumalattoman kokosiin paarmoihin.

Näiden lisäksi myöskin nuo Hööksin uudet maastokuviolliset ratsastushousut. Kerrankin sellaiset mitkä ei oo yhtään mulle liian pitkät tai lyhyet, eikä liian tiukat tai liian löysät. Ihan mielettömän hyvät jalassa ja noissa voisin hengailla vaikka koko päivän, kun on niin pehmeää materiaalia ja venyy hyvin. Noihan on siis kokopaikkaiset, polvipaikkaisista kun itse en tykkää.

Eilen käytiinkin Gossen kanssa jälleen pellolla ja tällä kertaa saatiin Vilma mukaan kameran kanssa, sekä vähän huutelemaan mulle itselleni istunnasta. Harvemmin kun kukaan katsoo miten siellä istun, joten oli kiva kun itse ei aina kiinnitä huomiota kun koittaa keskittyä vaan siihen ratsastamiseen. Sillä kertaa keskityinkin vain enemmän omaan itseeni enkä siihen kuinka poni kulki.

Pääasiassa pyörittiin siinä yhdellä isolla ympyrällä, jossa otettiin kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin. Yhdessä vaiheessa sain päähäni myös laittaa puhelimesta Spotifyn soimaan. Mua vaan on aina jotenkin auttanut se, kun musiikki soi ja saan siitä sen tietyn rytmin.

Ai, miten niin oon istunut kauan takakenossa, kun nyt suorassa istuessa tuntui että olisin pahasti etukenossa...hups. Tästä eteenpäin koitankin vähän useammin saada jonkun, vaikka edes sen kuvaajan huutelemaan mun istunnasta. Jos tästä pikkuhiljaa saataisiin tätä munkin istuntaa parempaan suuntaan.

Mitä piditte postauksesta ja kuvista? Onko teillä itsellänne jotain istuntavirheitä, mitä on vaikea saada pois?

Monenlaisia ratsuja

Tiistaina Koutsi pääsikin jälleen pitkästä aikaa uimaan, kun lähdettiin Melissan ja Vivahteen sekä Susannen ja Santon kanssa uittomaastolle. Ennen tätä käytiin kuitenkin moikkaamassa Hemulia toisella tallilla, jossa mäkin pääsin, vihdoin ja viimein, oikean hevosen selkään enkä aina pikkuponeilla.

Ratsuna mulla oli siis Winny, jonka kauemmin blogia lukeneet saattaakin muistaa. Kerran aikaisemmin olen sen selkään päässyt, joten tämä oli siis toka kerta. Laukkoja ei tällä kertaa otettu, kun olin ilman satulaa ja viime kerralla olin saanut osakseni muutamat pukit kun en Winnyn mielestä osannut istua siellä oikein.

Tallille takaisin kotiuduttua lähdettiin uittamaan. Mentiin ensin Melissan kanssa kakspäällä Vivahteella tallille, jossa Gosse asustaa ja siitä varustin ponin mukaan. Käveltiin asfalttitietä pitkin uittopaikalle ja sieltä sitten uimaan. Koutsi, kuten yleensä, oli heti jo sitä mieltä että nyt lähdettäisiin kunnolla uimaan ja lähti jo intopiukeena viemään mua syvemmälle. Aikomuksena ei ollut kuin käydä niin, että ponilla yltäisi vielä jalat maahan mutta Melissan kehotuksesta käytiin syvemmälläkin. Voi poni pieni vesipeto!

Keskiviikkona saatiin heinäpeltoa korjattua sen verran, että mahduimme jo osalle peltoa ratsastamaan. Se päivä meni siis pellolla vääntäessä jonkun sortin koulua ja muutamat reippaammat laukkapätkätkin oli tietty pakko ottaa, nyt kun oli peltoa vapaasti käytössä ja paljon tilaa.

Suurinpiirtein puolessa välissä vaihdettiin Vilman kanssa poneja. Mä hyppäsin risteytystamman, Dollyn selkään ja Vilma meni Gossella.

Oon nyt vähän yrittänyt rajoittaa tätä mun postaustahtia, välillä kun itsestäänkin tuntuu, että postaisin ehkä turhankin usein. En vaan voi asialle mitään kun melkeempä joka päivä joku tarjoutuu kuvaamaan, ja kerta kun kuviakin tulee niin miksi sitä ei sitten postaisi.

Jokatapauksessa, mitä piditte kun kerroin vähän useammasta päivästä ja kuvia oli taas paljon?

Hellepäivän videopostausta

Maanantaina kuvattiin Camillan kanssa pienimuotoista videopostausta tänne blogin puolelle, kerrankin kun oli kuvaajakin paikalla. Pahemmin ei videoon keretty mitään selostaa, kun Camillalla oli aika tiukka aikataulu mutta tämmöstä saatiin aikaseksi. Videolta selviää kaikki oleellinen, joten enempää en nyt tekstin muodossa selosta.

Mitä piditte vaihteeksi taas videopostauksesta? Jos omaa inspistä, aikaa tai kuvaajia löytyy niin haluisitteko lisääkin näitä?

Ilta-auringossa köpöttelyä ja valokuvausta

Lauantaina mentiin jälleen Vilman ja Essin kanssa, tällä kertaa kentälle ja saatiin myös Ella mukaan kuvaamaan. Mulla itselläni ei ollut mitään kummoista inspistä ruveta vääntämään sen suurempia, eikä ponillakaan, joten päädyttiin vaan käppäilemään ilman mitään kummempaa.

Kerran kun muutenkin oli mennyt vähän hömpöttelyksi tää ratsastuskerta niin päätinkin kokeilla myös vähän ilman varusteita menoa. Eipä tolla ponilla voinut kuin uraa myöten mennä kaikissa askellajeissa, kun istunnalla ohjaaminen oli silkkaa mahdottomuutta. Tulipahan kuitenkin sekin kokeiltua.

Sunnuntaina matka jatkui Kotisillan Tallille, jossa pidettiin estekisat. Itse olin siellä kuvaamassa ja tuttujakin nähtiin. Jälleen sama kuin aina, jos tunnistat itsesi tai jonkun tuttusi kuvista niin tuntomerkkejä vastaan saa lisää kuvia, mikäli enempää kuvia sattuu olemaan. Näistä kisoista kuvasaalis oli aika huono, mutta ei aina voi onnistua.

Ehdittiin katsomaan kolme ensimmäistä luokkaa, jonka jälkeen suunnattiin takaisin Sammattiin hoitamaan Rocky pois ja matka jatkui Laakspohjan Derbykentälle kansallisia estekisoja kuvaamaan. Laakspohjan kisoista saatte kuitenkin vasta myöhemmin postausta, nyt kun mulla on niin paljon kuvia muokkaamatta ja postauksia toteuttamatta. Hoidan ensin vähän muita postauksia alta pois ja sitten vasta näihin valokuvauskeikkoihin.

Mitä piditte postauksesta ja kuvista? Lempparikuvanne?

Ahkeria kuvaajia

Tänään suunnitelmissa oli Koutsin kanssa pienellä maastolenkillä käynti, samalla kun Vilma tutustutti niitten uutta hevosta, nelivuotiasta Essiä uusiin paikkoihin. En vieläkään ymmärrä kuinka ihmiset jaksaa puoli vapaaehtoisesti lähtä maastoon kävelemään mukaan pelkästään kuvaamisen vuoksi. Kivahan se kuitenkin on, että joku viitsii uhrata aikaansa mun ja ponini kuvaamiseen kun vastapalkaksi kuitenkin kuvaan mielelläni niitä, jotka on myös mua kuvannu.

Saatiin siis Vilman ja Ellan kaveri mukaan jolle Vilma sitten pisti kameran käteen jo alkumatkasta kun neiti neljävee alkoi kattelemaan ja hyppelehtimään, joka osittain johtui myös niistä järkyttävän kokoisista paarmoista.

Käytiin ottamassa Gossen kanssa junaradan suoralla kaikki askellajit muutamaan kertaan läpi ja päätettiin (tai no mä päätin), ettei mentäisi enää pidempää lenkkiä kun ötököitä alkoi olla ihan riesaksi saakka jo sekä hevosille, että myös meille ihmisille.

Testattiin lopussa vielä pitkästä aikaa maatemenoa selästä käsin. Alkuun poni oli vähän ihmeissään, että mitä oikein yritin ja lähti lähinnä vaan pyörimään ympyrää hämmentyneenä, mutta muisti kuitenkin suhteellisen nopeasti mitä olin siltä pyytämässä.

Mulle itsellenikin on toki kuvauskeikkoja nyt tulossa. Huomenna lähdemme äitini kanssa Hankoon, jossa varmasti tulee kuvailtua paljonkin. Sunnuntaina mut on pyydetty kuvaamaan Karjalohjalle Vilman estekisoja, josta kisojen jälkeen suunnataan suoraan Laakspohjaan myöskin kisojen kuvausmielessä. Suunnitelmissa on kanssa shettisten SM-kisojen kuvaaminen ja mahdollisesti suomenhevosten kuninkaalliset, jos saadaan järjestettyä kyydit. Niin ja SeaHorse Week ois kiva päästä näkemään. Katsotaan nyt mitä kaikkea noista saadaan toteutettua.

Eli näin lyhyesti sanottuna; minä kuvaan ja muut kisaa. Noinhan se menee!

Vielä tämän lisäksi aikeissa olisi kuvata maanantaina videopostausta tallipäivästä, kun Camilla, Gossen vuokraaja tulee mun kanssa samaan aikaan tallille ja samalla tutustumaan uuteen tallipaikkaan. Sitä päätyykö se koskaan julkiseksi, en osaa vielä sanoa koska ei voi tietää mitä videoiden kuvaamisessa käy ja kuinka yhteistyöhaluinen on editointiohjelma juuri sinä päivänä. Yritys on kuitenkin hyvä.

Tälläsillä fiiliksillä ja suunnitelmilla tällä kertaa. Mitä piditte postauksesta ja tästä kun postaustahti on alkanut kiristyä huomattavan paljon? Omaan makuuni tuntuu oudolta tämä jokapäiväinen kirjoittelu, mutta eiköhän tähänkin totu vielä.