Ihmiset muuttuu, ajat muuttuu, kaikki muuttuu

Jep jep... Pitkästä aikaa taas täällä ja vähän erilaisen asian äärellä. Ainakin te, jotka olette kauemminkin mun blogia lukeneet niin olette varmasti tuleet suhteellisen tutuiksi Gossen edellisen tallipaikan kanssa, joka oli siis äitipuoleni vanhempien omistuksessa. Kyllä, luitte oikein... se oli. Tässä koitan parhaani mukaan tiivistää tämän kaiken mitä näiden vuosien aikana suurinpiirtein tapahtui. En todellakaan muista kaikkea, mutta yritän silti parhaani. Laittakaahan vähän yhden lempibändieni musiikkia taustalle tunnelman luomiseksi.



Kaikki alkoi silloin joskus vuonna 2011 syksyllä kun pieni tila tuli äitipuoleni vanhempien omistukseen ja muuttivat siihen ensin pelkästään oman suomenhevosorinsa kera. Tällöin tallina oli pelkästään pieni lautatalli, jossa muutama pieni karsina sekä tallin päässä pihatto ja erityisen pieni satulahuone. Ensimmäinen syksy ja talvi meni mulla pääasiassa vaan seuratessa vierestä mitä äitipuoleni siinä teki, itseäni kun ei niinkään hevoset silloin vielä kiinnostaneet että mitään olisin osannut tehdä. Vähän ajan päästä tallille saapuikin pari nuorta pulleaa ponia Puolasta. Konik-ruuna Norman "Norppa" sekä saksalainen ratsuponi Jim Knopf "Jimppa". Hiljalleen tuli talvi. Todella todella kylmä, mutta silti erittäin opettavainen talvi. Opin paljon uutta hevosten kanssa olemisesta ja tallin pidosta sekä myös vähän hevoskuvauksesta, mitä nyt mun pienellä pokkarikameralla sai aikaiseksi. Nykyisen makuuhallin paikalla oli ainostaan kaksi mutaista tarhaa, joita lohkottiin sitä mukaa kun tarve vaati.

Tallille alettiin ottamaan täysihoitoon muita hevosia ja itse kävin siellä suurinpiirtein kerran kuussa, välillä useammin kun asuin vielä silloin muualla. Koitin olla parhaani mukaan avuksi tallilla aina silloin kun sinne vaan pääsin käymään vaikken vieläkään oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Opin kuitenkin nopeasti pelkästään katselemalla tallissa ja kentän laidalla. Voisi siis sanoa, että lähes kaiken hevosiin liittyvän olen oppinut lähinnä matkimalla muita.

Vuosi vaihtui ja lautatallin lisäksi alettiin suunnittelemaan vanhan tiilitallin kunnostamista, makuuhallin ja aktiivitarhan tekoa mutatarhojen paikalle. Lisäksi tallille saapuivat kaksi muutakin ponia, samalla kun Norppaa ja Jimppaa koulutettiin mahdollisiksi tuntiponeiksi. Huzul-poni Pirat II "Pirre" sekä puolalainen risteytys "Palle". Näiden jälkeen myös tämä yksi pieni shetlanninponi, Gnistas Gosse saapui Kouvolan raviradalta, myöskin tuntitöitä tekemään. Pikkuhiljaa myös samalla kun remontti eteni hitaasti, mutta suhteellisen varmasti alettiin pitämään myös tunteja ja näin talvi vaihtui kesään 2012. Pääsin itsekin ratsastamaan kesällä enemmän kun äitipuoleni kerkesi pitämään minullekin tunteja Norpalla ja Gossella.

Koko kesä tuntui menevän ihan liian täydellisesti ja myöskin intoni Lohjalle tuloon alkoi kasvaa ja vietinkin oikeestaan koko kesäloman pelkästään siellä, lukuunottamatta kertaa kun kerran käväisin viikonlopuksi kotiin. En vieläkään pysty käsittämään kuinka ihmeen kaupalla me kaikki lähes 10 tyttöä mahduimme siihen minimaalisen pieneen satulahuoneeseen kaikkien niiden tavaroiden ja satuloiden kanssa kun sinne juuri ja juuri mahtui edes kaksi ihmistä samaan aikaan ottamaan varusteitaan. Siellä me vietettiinkin aikamme kun ei tallihommia ollut.

Tunteja pidettiin paljon ja oli myöskin paljon, jotka tunneille halusivat. Poneista huomasi etteivät ne olleet yhtään mielellään tunneilla, erityisesti Gosse joka joutui kuljettamaan selässään pääosin niitä pienimpiä tuntilaisia. Tuntien pito alettiin hiljalleen lopettaa siihen ja nämä Puolasta tulleet ponit laitettiin myyntiin ajanpuutteen vuoksi. Gosse pysyi kuitenkin tallilla, sillä kun sattui olemaan ylläpitäjä/vuokraaja. Kuitenkin ylläpitäjäkin kasvoi ponille liian pitkäksi ja niin Gossekin meni myyntiin. Sille oltiin saatukin jo ostaja kunnes äitipuoleni kysyi minulta miksi en ostaisi ponia itselleni. Kaksi vuotta sitten, Joulu 2012 oli ehkä paras Joulu koskaan. Tehtiin suullinen sopimus, että poni olisi nyt minun ja paperit siitä kirjotettaisiin myöhemmin kun sen aika tulisi. Näin minun joululahjani seisoi pihassa lumisateessa.

Tallityöntekijä vaihtui, uusi talli valmistui, täysihoitoon tuli lisää uusia hevosia sekä hevosia myös lähti. Lisäksi äitipuolelleni tuli pieni suomenhevosprojekti. Paljon asioita tapahtui jälleen yhden vuoden aikana ja paljon asioita opin. Onnistumisia, epäonnistumisia, itkua, naurua, mitä kaikkea muuta voikaan olla. Gossen tallipaikan vaihto ei siis ollut pelkästään sen takia, että en olisi ollut paikkaan tyytyväinen. En olisi koskaan voinut olla tyytyväisempi. Silloin vaan tuli meidän aikamme lähtä ja kaikkien muidenkin sieltä paikasta. Nyt Jouluna 2014 talli vaihtoi omistajaa. Kaikki ne hyvät, kaikista parhaimmat sekä ne huonot, kaikista huonoimmatkin muistot. Kaikki ne pysyvät koko loppuelämäni muistoissa. En olisi ikinä uskonut, että mistään paikasta voisi tulla mulle näin tärkeä varsinkin kun eihän mua alkuun edes hevoshommat kiinnostaneet. Uskon kuitenkin, että kaikelle on tarkoituksensa, myös tälle. Nyt oli vaan tämän aika tapahtua.

Erityiskiitokset kaikille ihanille ja ei-niin ihanille tallilla olleille, tallityöntekijöille, hevosille ja äitipuolen vanhemmat. KIITOS! En unohda tätä ikinä. <3

Kun otsikointi ei vaan onnistu enää...

Moikka kaikille pitkästä aikaa tännekkin. Siitä on jälleen laittoman kauan aikaa, kun viimeksi olen mitään blogin puolelle kirjoittanut, saatika Bloggeria avannut ollenkaan. Bloggerin avatessani tuntui kuin olisin mennyt jollekkin uudelle nettisivulle jota en ole koskaan käyttänyt. Huomaa kyllä, että sen käyttö on jo alkanut unohtua kokonaan. Samoin blogien lukeminen on jäänyt kokonaan ja olen siirtynyt kokonaan Youtubeen.

No okei ton kaiken te varmasti jo tiesittekin, joten jos jotain uutta mitä ette vielä tienneet. Jos sitä uutta kerrottavaa siis on. Syksy on mennyt ihan järjettömän nopeesti ja vaikea uskoa, että kohta on jo joulu. Jonkin verran uusia kuvia ollaan saatu musta ja Koutsistakin, muttei koskaan oo vaan saanut aikaseksi tulla jakamaan niitä tänne teidänkin kanssa. Tällä kertaa kunnon kuvapommia tiedossa.

Nyt syksyn ja (lumettoman) talven aikana ollaan vedetty meidän uutta este-enkkaa (80cm) joka oli samalla myös Gossen uusi ennätys ratsastajan kanssa ja vähän jotain talvikuviakin koitettiin ottaa silloin kun sitä lunta sen yhden päivän oli. Eipähän siinä sitten kai muuta kuin kuvien pariin. Kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Nauttikaa!

Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille täällä bloginkin puolella!

Mikä oli lempparikuvanne?

Syksyn fiiliksiä ja RealityTV

Huh, siitä onkin taas pitkä aika kun viimeksi oon bloggeria tai muitakaan blogeja avannut. Jonkin verran onkin ehtinyt tapahtua ja niistä koitan tässä postauksessa sitten kertoa paremmin, riippuen ihan kuinka kauan tämäkin kirjoitusinto taas säilyy. Camilla kuvaili jo jonkinaikaa sitten sekä mua, että myös mua ja Koutsia yhdessä. Nämä kuvat siis vähän elävöittämässä postausta.

Syksy on saapunut nyt koko maahan ja kovaa vauhtia ilmeisesti talvikin tulossa, kun jossain on jo luntakin ollut. Mun puolesta kaikki lumi vois kerralla tulla maahan niin ei tarvisi ihmetellä niitä jää-loskakelejä jolloin ei missään pysy pystyssä, ei ihminen eikä hevonen. Itse tykkään talvesta, mutta ne täydelliset pääkallokelit on kyllä jotain niin järkyttävää, varsinkin kun on shetlanninponi jolla on taipumusta siihen herkästi lihomiseen.

Oon alkanut vähän myös miettiä josko kengittyttäisin Koutsin, ainakin edestä mutta siihenkään ei taida olla rahaa, se kun ei ole mitään kovin halpaa hommaa köyhälle opiskelijalle eli luultavasti mennään niinkuin ollaan ennenkin menty: ilman kenkiä, tarvittaessa nastalliset bootsit ja pahimpina keleinä saa pitää kokonaan vapaan. Onhan mulla sitten koko kevät ja kesä aikaa taas pitää poniani laihdutuskuurilla. :D

Näin uusillekkin lukijoille tiedoksi; pääasiassa oon nytten pyörinyt tuolla Youtuben puolella ja tehnyt sinne niitä videoita, jonka takia blogi on jäänyt pahasti taka-alalle mutta aina jos kirjoitusintoa ja kuvia sattuu löytymään niin toki tulen jakamaan ne teidän kanssa.

Ja nyt asia mikä koskee lähinnä kaikkia videoiden tekijöitä. Jos jotkut eivät vielä ole tv-mainoksista löytäneet niin Suomeen on tulossa uusi televisiokanava nyt syksyn aikana nimeltään Reality. Sinne ihan me tavalliset ihmiset voimme tuottaa sisältöä lataamalla videot www.reality.fi sivustolle, josta sitten videot voivat päätyä televisioon.

Itsekin olen sinne jo osan Youtube-videoistani ladannut ja tulen jatkossakin lataamaan. Käykää siis tykkäämässä mun videoista niin saatatte nähdä juuri mut siellä televisiokanavalla. Arvostan jokaista tykkäystä todella paljon! :) Tästä pääsette kanavalle.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Erittäin hyvät loppusyksyt vielä kaikille ja katsellaan taas milloin seuraavaa postausta.

Mikä oli suosikkikuvanne? Aiotteko lähteä mukaan Reality-sivustolle tai kenties tykkäämällä "äänestää" mun videoita?

Lihava omapäinen jääkarhu

Eilen olin vaihteeksi vähän kuvailemassa ulkona hienon sään kunniaksi, jotenka nyt saatte ensimmäistä osaa siitä kysymyspostauksesta. Tähän ekaan osaan oon koonnut lähes kaikki vähänkään eläimiin tai Gosseen liittyvät kysymykset. Toivottavasti tykkäätte!

Mitä tykkäsitte videosta? Jäikö jotakin epäselväksi?

Tätä olette odottaneet...

...ja nyt se odotus palkitaan.

Oi kyllä, kysymyspostaus on jälleen täällä. Eli nyt on mahdollisuus laittaa mulle taas kysymyksiä joihin vastaan sitten videon muodossa. Nyt erityisesti niitä ei-hevosaiheisia sillä video menee samalla myöskin Youtubekanavalleni, mutta toki voitte myös niitä hevosaiheisiakin joihin vastaan sitten erikseen blogissa. Voitte kysyä mitä tahansa mitä ikinä olette multa halunneet kysyä ja valitsen kysymyksistä sitten itse joihin vastaan.

Ellei postaus jäisi pelkästään tälläiseksi pieneksi niin laitan mukaan vielä muutamat kuvat, joita Vilma meistä otti parisen viikkoa sitten.

Mikä oli teidän lempparikuvanne? Ja tuliko mieleen jotain kysyttävää mihin haluaisitte videolla vastauksen?

Elossa ilman aikaa ja halua

Olettekin saattaneet huomata, ettei postauksia ole vähään aikaan tullut. En aio nyt kertoa niitä perinteisiä tekosyitä postaustauolle. Kuinka koulu vie kaiken ajan tai kuinka kuvia ei ole tullut tai ei olisi mitään ideaa postata. No okei, rehellisesti sanottuna mulla ei kuvia ole mutten ole kyllä sen eteen mitään tehnytkään, että niitä olisin saattanut saada.

Youtube, vloggaus ja oman kanavan pyörittäminen on vienyt kiinnostukseni mennessään ja panostukseni on keskittynyt nyt Youtuben ihmeelliseen vloggaajamaailmaan. Sen lisäksi, että en omaan blogiini ole kirjoitellut, en myöskään rehellisesti sanottuna ole avannut koko Bloggeria vähään aikaan. Joskus satunnaisesti olen lukenut muutaman blogin postauksia, mutta koneella on blogien lukeminen jäänyt vähemmälle. Kiinnostusta ja halua ei vaan tahdo löytyä enkä halua tehdä pakollakaan mitään mikä ei kiinnosta enää samalla tavalla kuin ennen.

Keskiviikkona 24.9 satuttiin Vilman ja Inkan kanssa sopivasti samoihin aikoihin tallille ja Inka tarjoutuikin kuvaajaksi, josta sainkin taas uutta inspistä postata blogiin pitkästä aikaa kun kuviakin olisi. Pintelöin Koutsin etuset ja takasiin suojat, aikomuksena olisi ottaa muutama hyppy kavalletille. Esteetkin kun ovat jääneet vähän vähemmälle. Aina kun ei laiskuuttaan jaksa lähteä kentälle ja vielä kentälle päästessä pitäisi kasata esteet.

Pienenä lisänä alkuverryttelyihin tehtiin (lue: yritettiin ainakin tehdä) muutamat väistöt ja tämähän on jo alusta saakka ollut ponille aika vaikeaa, vaikka kyllähän se väistöt silti osaa. Monet laittavat usein pelkästään niistä hyvistä hetkistä kuvia, joten päätin nyt rikkoa tämänkin luulon ja tässä siis miltä todellisuudessa meidän väistättäminen näyttää ennen kuin saadaan ne oikeat väistöt sieltä tulemaan.

Nostellaan etusia ja takasia (ilman pienintäkään pukkia tms.), takapää jää monesti jälkeen jolloin joudun muistuttamaan siitä ja sitten alkaa se kuuluisa steppaus kun on niiiiin vaikeeta saada myös se takapää toimimaan (ainakin ponin mielestä). Ja ei, en tietenkään luovuttanut. Kyllä me ihan kunnolliset väistötkin saatiin aikaiseksi, nämä on vaan näitä alkukeskusteluita. :)

Niin se vaan aina menee, että kun ei ole kuvaajaa niin poni on ihan super ja kun on kuvaaja ja kehuu kuvaajalle kuinka poni osaa mennä hienosti, niin juuri silloin ei oikein jaksaisi panostaa siihen tuuppailuun. Näin kävi myös tälläkin kerralla.

Ja nyt ihmiset siellä taatusti miettii, että miten sitten blogin tulevaisuus ja miten jatkossa blogin suhteen. Aikomuksena mulla ei missään nimessä ole lopettaminen kokonaan, postailen silloin kun intoa riittää ja jotakin josta postausta tehdä. Toki jos jotain kiinnostaa muukin kuin pelkkä mun heppailu niin kannattaa käydä tilaamassa mun vlogikanava (linkki löytyy tästä). Sieltä löydätte mm. koostetta viikko sitten olleesta Tube Family Night 2:sta. Lisäksi ollaan ensi viikolla menossa Jutan kanssa Tampereen Youtubemiittiin joka onkin yksi Suomen suurimmista miiteistä heti Tubeconin jälkeen. Sieltä siis myöskin tulossa koostetta.

Oon myös jo pidemmän aikaa miettinyt jos tekisin Q&A-videon (blogimaailmassa tunnetaan paremmin kysymyspostauksena). Olisiko täällä blogin puolella halukkaita kysymään kysymyksiä liittyen yleisesti minuun tai vaikka heppailuunkin? Toki jos hevoskysymyksiä tulee paljon niin tekisin erikseen kaksi videota; toiseen hevosteluun liittyvät ja toiseen muut.

Mitä tykkäisitte tälläisestä järjestelystä? Mitä tykkäsitte taas pitkästä aikaa mun postauksista? Mitä teidän syksyynne kuuluu?

Enemmän sisältöä elämään

Okei täytyy jo näin alkuun myöntää, että tää mun bloggausinnostus on ehkä hitusen laskenut ton vloggauksen aloituksen vuoksi. Oltiin perjantaina kuitenkin Katjan kanssa Helsingissä XboxOne konsertissa, joten pakkohan se oli tulla teillekin niitä fiiliksiä jakamaan. Mitäpä tässä nyt olisi sen kummempaa selittelemistä. Oli ihan mieletön päivä kokonaisuudessaan. Esiintyjinä mm. Madcraft, Musta Barbaari, Kasmir, Mikael Gabriel, Justimus sekä paljon muita.

En olekaan pitkään aikaan käynyt missään keikalla/konsertissa, viimeksi taisikin olla se Adam Lambertin keikka ja sitä ennen kävin kattomassa Madonnaa. Oli siis ihan huippukivaa enkä muistanutkaan millasta onkaan käydä keikoilla. Pitää vissiin alkaa useamminkin käymään aina kun vain mahdollisuus on järkätä itselleen vähän omaakin aikaa Koutsin lisäksi.

Joskus on vaan tosi jees tehdä omia juttujaan sen normaalin arjen eli jatkuvan kodin, koulun ja tallin välin juoksemisen lisäksi. Ja teille, jotka ette nyt välttämättä ymmärtäneet pointtiani niin en siis ole kyllästynyt ponin jokapäiväiseen hoitamiseen/liikuttamiseen. Hevosen omistajuus ei vaan ole niin yksinkertainen ja helppo asia, kuin jotkut ehkä sen kuvittelevat.

Harvoin hevosen omistajat näitä mainitsevat ääneen, varsinkaan blogeissa mutta tämä on se valitettava totuus. Näitä hevosen omistajuuden huonoja puolia on tosiaan se, että se oma aika katoaa lähes kokonaan ja silloin kun aikaa olisi niin ei välttämättä jaksa tehdä yhtään mitään, kun koko viikko on taas juostu tallilla. Vaikka näitä huonojakin puolia on niin en silti vaihtaisi elämääni mihinkään muuhun ja Katjan blogin nimeä lainatakseni; Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa. Näinhän se todellisuudessa meneekin.

Tein perjantaista myöskin Youtubeen mydayta, mutta oon nyt päättänyt etten aio sekottaa vloggausta ja bloggausta keskenään eli ne joita kiinnostaa vlogit niin sieltä löytää kaikki videot ja blogista sitten ne mahdolliset kuvat, jotka on otettu esimerkiksi nyt tosta konsertista. Toki jos mulla on videolla jotakin asiaa blogiin niin sitten tänne myös julkaisen, mutta muuten jätän videot pelkästään sinne Youtuben puolelle.

Onko täällä muita hevosen omistajia, jotka ymmärtää mistä puhun? Oletteko itse käyneet keikoilla pitkään aikaan, entä olitteko te perjantaina Narinkkatorilla?